Ahdistuneisuushäiriö, mitä apua/hoitoa olette saaneet?

Lääkitys. Auttaa vähän, ei poista koko ongelmaa.

👵🏻: YHHYY AHISTAA IHAN KAUHHEESTI YHHYYY!!!!

Mulla ei auttanut lääkkeet, mutta sain avun terapian avulla, siinä opeteltiin pääsemään niiden ahdistavien ajatusten yli niin, että en enää antanut niiden häiritä ja samalla ne pikkuhiljaa hävisivät. Sattui siis kohdalle oikeanlainen terapia ja sellainen terapeutti joka jaksoi mun kanssa vääntää

Ja mun ahdistukset oli valtavia, välillä olin täysin toimintakyvytön ja paniikkihäiriö vaivasi, kun pelkäsin kaikkea niin paljon.

Aluksi sain jonkinlaisen lyhyen itsehoito-ohjelman netissä. Sen jälkeen kävin lyhytterapian. Näistä kahdesta nyt oli ehkä hädintuskin ensiavuksi. Ei haittaa, mutta en tiedä oliko hyötyäkään. 

Kun vointi edelleen huononi, aloitin SSRI-lääkityksen ja sain kelan tukeman 3-vuotisen psykoterapian. Lääke toimi hyvin. Olin vähän lääkevastainen ja epäilin, ettei lääkkeet voi auttaa, joten se todella yllätti. Tietyt pakkoajatukset loppuivat ja pysyin näkemään tulevaisuuden valoisampana. Ja terpiasta on ollut paljon hyötyä. Lääkettä söin vuoden, sen jälkeen en kokenut tarvetta. Luulen että se jo riitti jotenkin reitittämään aivoni uudelleen, eikä pahimmat ahdistukset ole enää palanneet. 

Lääkityksen ja terapian lisäksi liikunta on ollut tärkein apu. Kannattaa hakea apua, omasta kokemuksesta voin sanoa että kyllä siitä voi olla valtava hyöty. 

Sain käynnit työterveyspsykologin luona. Ei apua. Lääkkeitä en huolinut. Terveyskeskuksesta aloitettiin lyhytterapia, joka oli todella hyvä. Muutama käynti jossa opetettiin käsittelemään tunteita, sai hyviä tekniikoita ja neuvoja. En ole leimautunut tämän takia. Ihan normaalisti asioin terveydenhuollossa, mitään ei kyseenalaisteta tai epäillä. Uupumus ja ahdistus on uusi kansantauti, saisi epäillä sitten jokaista. Ne vasta epäilyttäviä on, jotka eivät ole uskaltaneet hakeutua avun piiriin. 

Vierailija kirjoitti:

Sain 90-luvulla terapiaa nuorisopsykalta ja sen jälkeen kahteen otteeseen  KELA:n kolmivuotisen tuen terapiaan. Tosin mulla oli myös toinen diagnoosi ahdistuneisuushäiriön lisäksi. Lääkitys on viimeiset 15 vuotta auttanut hyvin sen terapiasta saadun avun päälle. 

Miksi alapeukutus? Mut on jo lapsena viety psykiatrille, ja vaikkei ainakaan siihen aikaan kovin helposti lapsille vielä psyk. diagnooseja annettukaan, niin teininä diagnoosiksi tuli ahdistuneisuushäiriö ja pakko-oireyhtymä, joka on alkanut oireilla jo varhaisessa lapsuudessa. Kolmen eri psykiatrin toimesta on vuosien varrella todettu syyksi mitä todennäköisemmin pysyvän laatuinen aivokemiallinen häiriö, jota ei voi korjata. Terapia on opettanut tulemaan toimeen oireiden kanssa ja lääkitys (25 vuotta jo) helpottaa oireita. 

Olin teininä vähän aikaa sairaalakoulussa, mutta saamani terapian ja lääkityksen ansiosta olen onnistunut opiskelemaan yliopistotutkinnonkin ja pysymään työelämässä jo sen 20 vuotta. Välillä on sellaisia päiviä, että on vähän haastavampaa, mutta pomo on aina ymmärtänyt ja lähettänyt kotiin lepäämään. Olen sitten tehnyt parempina hetkinä ahkerammin töitä ja pidempää päivää kompensoidakseni ne lyhyemmät päivät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain 90-luvulla terapiaa nuorisopsykalta ja sen jälkeen kahteen otteeseen  KELA:n kolmivuotisen tuen terapiaan. Tosin mulla oli myös toinen diagnoosi ahdistuneisuushäiriön lisäksi. Lääkitys on viimeiset 15 vuotta auttanut hyvin sen terapiasta saadun avun päälle. 

 

Piti kirjoittaa siis lääkitys 25 vuotta, ei 15 vuotta tuohon alkuperäiseenkin tekstiin. 

Vierailija kirjoitti:

👵🏻: YHHYY AHISTAA IHAN KAUHHEESTI YHHYYY!!!!

Jos näin on, niin kannattaa hakea apua. Kuten näet tästä ketjusta, on moni saanut apua. Ei kannata jäädä yksin sinunkaan. 

Lisäravinteet:seleeni, sinkki, B-vitamiinit

Puurot ja vellit sekaisin. Ahdistuneisuushäiriö sairautena on eri asia kuin normaaliin elämään toisinaan kuuluva ahdistuksen tunne, samoin kliininen masennus on sairautena eri asia kuin normaaliin elämään toisinaan kuuluva masentava tunne tai alakulo. Tämä ei jostain syystä ole edelleenkään kaikille selvää. 

Vähän niin kuin narkolepsia on ihan eri asia kuin se, että toisinaan väsyttää vietävästi, varsinkin jos on nukkunut huonosti, eikä oikein millään pysty pitämään silmiä auki jos istahtaa sohvalle työpäivän jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Lisäravinteet:seleeni, sinkki, B-vitamiinit

Ja rauta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työterveydestä sain rauhoittavia lääkkeitä ja keskusteluapua. Ei ne leimaa. Ahdistuneisuus on nykyään todella yleistä.

Ihan turha nykyään mennä bentsorespan toivossa lekuriin. Ei tipu. Respa pitää olla jostain kaukaa menneisyydestä ja ei kannata vapaaehtoisesti luopua jos se löytyy kannasta.

Yksityiseltä saa entiseen malliin. Minulle määrää niitä ihan tavallinen yleislääkäri. Olen käynyt hänellä 15 vuoden ajan.

 

Ei saa jos lääkäri ei anna. 

Sä saat vain koska lääkäri on näin päättänyt. Sinä et asiaan liity mitenkään. 

Miten niin minä liityn tai en liity? Yksityislääkärit määräävät rauhoittavia samalla tavalla kuin 90-luvullakin. Jos joku lääkäri ei määrää, ei muuta kuin seuraavalle. 

Itsellä on yksityinen sairausvakuutus, niin ei väliä, onko 100:s vai 1000:s lääkäri, jolla käyn. Vakuutus maksaa kaiken.

En saanut mitään, mutta kun tutustuin parhaaseen ystävääni, niin ahdistuneisuus loppui sen jälkeen.

Työterveydessä kävin jokusen vuoden psykologilla, ihan turhaa.

Psykiatrin käyntejä useamman kerran, ihme hupiukko sekin.

Lääkkeet sain, ne nyt on suht ok.

Olis mulla lähete 20 kerran psykoterapiaankin, mut en ole joutanut ja voipi olla etten mene.

M43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työterveydestä sain rauhoittavia lääkkeitä ja keskusteluapua. Ei ne leimaa. Ahdistuneisuus on nykyään todella yleistä.

Ihan turha nykyään mennä bentsorespan toivossa lekuriin. Ei tipu. Respa pitää olla jostain kaukaa menneisyydestä ja ei kannata vapaaehtoisesti luopua jos se löytyy kannasta.

Yksityiseltä saa entiseen malliin. Minulle määrää niitä ihan tavallinen yleislääkäri. Olen käynyt hänellä 15 vuoden ajan.

 

Ei saa jos lääkäri ei anna. 

Sä saat vain koska lääkäri on näin päättänyt. Sinä et asiaan liity mitenkään. 

Miten niin minä liityn tai en liity? Yksityislääkärit määräävät rauhoittavia samall

Millaisia tilastoja sinulla on käytössäsi? Ovatko saatavilla julkisesti vai maksullisen jäsenyyden kautta?

Yksityinen antaa tai ei anna rauhoittavia. Se ei tarkoita sitä että joku saa tai ei saa vaan ainoastaan sitä että niin vain tapahtuu jos on tapahtuakseen. Yhden lääkärin päätökseen ei liity 90-luku vaan se miten hän tekee työnsä juuri nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Puurot ja vellit sekaisin. Ahdistuneisuushäiriö sairautena on eri asia kuin normaaliin elämään toisinaan kuuluva ahdistuksen tunne, samoin kliininen masennus on sairautena eri asia kuin normaaliin elämään toisinaan kuuluva masentava tunne tai alakulo. Tämä ei jostain syystä ole edelleenkään kaikille selvää. 

 

Vähän niin kuin narkolepsia on ihan eri asia kuin se, että toisinaan väsyttää vietävästi, varsinkin jos on nukkunut huonosti, eikä oikein millään pysty pitämään silmiä auki jos istahtaa sohvalle työpäivän jälkeen. 

Terve ihminen unohtaa millaista on olla sairas.

Sairastin juuri todella rajun influenssan ja heti perään ruokamyrkytyksen, useaan päivään en pystynyt muuta tekemään kuin makaamaan vessan lattialla silmät kiinni ja paskoa alleni kun ei voimat riittäneet joka kerta nousta pöntölle.

Ja ihan varmasti taas jonkun kuukauden päästä kun joku sanoo olleensa flunssassa tai vatsataudissa, olen silleen et oho no nyt on vähän kuumetta ja maha sekaisin vaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työterveydestä sain rauhoittavia lääkkeitä ja keskusteluapua. Ei ne leimaa. Ahdistuneisuus on nykyään todella yleistä.

Ihan turha nykyään mennä bentsorespan toivossa lekuriin. Ei tipu. Respa pitää olla jostain kaukaa menneisyydestä ja ei kannata vapaaehtoisesti luopua jos se löytyy kannasta.

Yksityiseltä saa entiseen malliin. Minulle määrää niitä ihan tavallinen yleislääkäri. Olen käynyt hänellä 15 vuoden ajan.

 

Ei saa jos lääkäri ei anna. 

Sä saat vain koska lääkäri on näin päättänyt. Sinä et asiaan liity mitenkään. 

Miten niin minä liityn tai en liity? Yksityislääkärit määräävät rauhoittavia samall

Vakuutus ei anna rauhoittavia vaan lääkäri. Lääkäri antaa vain jos päättää antaa. 

Oxamineja saa kokemukseni mukaan yhtä helposti yksityislääkäriltä, kuin niitä sai 90-luvulla. Vai liitynkö minä sittenkin tähän? Ehkäpä jotkut reseptin hakijat ovat niin narkin näköisiä, työ- ja perhe-elämän ulkopuolella, että on yhteiskunnan kannalta täysin yhdentekevää, miten heille käy.

Yksityisellä toimivista lääkäreistä suurempi osa antaa reseptejä rauhoittaviin lääkkeisiin, kuin julkisella puolella työskentelevistä lääkäreistä

Vierailija kirjoitti:

Oxamineja saa kokemukseni mukaan yhtä helposti yksityislääkäriltä, kuin niitä sai 90-luvulla. Vai liitynkö minä sittenkin tähän? Ehkäpä jotkut reseptin hakijat ovat niin narkin näköisiä, työ- ja perhe-elämän ulkopuolella, että on yhteiskunnan kannalta täysin yhdentekevää, miten heille käy.

Itse olen melko helposti saanut diapameja, mutta jo vuosia minua hoitanut lääkäri tuntee minut ja näkee kyllä tietokannasta, että niitä kuluu se 10 kpl noin puoleen vuoteen.