Suomen talouselämän perusongelma on näennäist työttömyys.

Punavihreän vasemmiston vaalilupausten seurauksena työttömyysedut ovat niin korkeat että ihmisten ei kannata hakeutua töihin todellisuudessa. Asia on hyvin arkaluontoinen ja siitä ei oikeastaan saisi edes puhua. Työnantajat vaativat jatkuvasti että saataisiin ulkomailta todellisia työntekijöitä eikä tällaisia suomalaisia näennäist työttömiä jotka todellisuudessa eivät halua palata työelämään pitkäaikaistyöttömyydensä takaisin. Yhteiskunnan pitäisi ottaa niin sanotusti koppi pitkäaikaistyöttömistä, heidet tarjotaan mahdollisuutta tehdä viikossa viisi päivää kuusi tuntia töitä yhteiskuntapalvelussa ja helpottaa Ankaran työtaakan takana olevia sote-alueita esimerkiksi. Jos työtön kieltäytyypi niin hänen sosiaalietunsa putoaa yhteen neljäsosaan nykyisestä ja se on hänen oma valintansa.