Kaikkea mitä minä en ollut
Tunnen kuinka turvakengät osuvat kovaan betonilattiaan. Mietin lääkäreitä, uranaisia, erilaisia titteleitä, kopisevia korkokenkiä ja mustia kynähameita. Mietin sitä elämää, jota minun piti elää, mutta en nyt elänyt. Miksi kaikki meni näin? Miksi minusta tuli tällainen? Tavallinen duunari. Miten vihasinkaan sitä sanaa. Melkein oksensin, kun ajattelinkin sitä sanaa merkityksineen. Muistin minua päin heitetyt lasinsirpaleet, kaikki nöyryyttävät kokemukset, sanat ja teot Suljin silmäni hetkeksi ja vedin syvään henkeä. Miten vihaankaan elämää, elämääni ja itseäni. Voi että miten minä vihaankaan sitä, kuinka kävelen turvakengissäni betonilattialla. Miksi olen täällä? Miksi tämä meni näin?
Kommentit (9)
Ei koskaan ole niin huonosti ettei voisi huonomminkin olla. Ajattele sitä.
Aloittaja tuntuu olevan aika tekodramaattinen henkilö.
Ikinä ei ole myöhäistä. Vähän koulutusta, sit joku assariduuni ja siitä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Olipas se dramaattinen.😲
Ja uhriutuva :D Kyllä on duunaria huonosti kohdeltu!
Olen haalariduunari, mutta ei minua ole koskaan heitetty lasinsirpaleilla eikä nöyryytetty. Ja joka tunnista maksetaan, vieläpä paremmin kuin jollekin tietokoneennäprääjälle.
Siis vihasit ajatusta tavallisesta duunarista jo ennen kuin sinusta tuli sellainen?