@@ Joulukuiset uuteen viikkoon 17 @@

Pitkästä aikaa ehdin kirjoittelemaan kuulumisa tänne pinoon. Viime viikolla aika meni puutarhatöissä ja leipoessa, kun valmisteltiin esikoisen 1-vuotissynttäreitä, joita juhlittiinkin sitten urakalla. Perjantaina oli kylässä kummit, kavereita ja naapureita, lauantaina olivat vuorossa sukulaiset. Sunnuntaina olimme vielä kamun 1-vuotissynttäreillä, jotta ei juhliminen omiin loppunut =)



Tänään tämä mamma onkin sitten ihan unella. Ei jaksa tehdä mitään muuta, kuin ihan pakolliset ja loppuaika menee haukotellessa... Huomenna on esikoisen neuvolakäynti ja olisin niin mielelläni samaan syssyyn varannut sen äitiysneuvolankin, mutta sitä pitää odottaa vielä viikko. Meidän omassa neuvolassa ei ole ultraa, mutta yritän päästä keskustan neuvolaan ultrattavaksi sillä perusteella, kun eka raskaus oli tuulimuna ja sainhan tuon esikoisenkin käydä kurkkaamassa ultrassa viikoilla 9+1.



Oireita täällä edelleen palelu pahimpana ja nyt tuo väsyttely tuli kuvioihin varmaan lähinnä rankan viikon ja vkl jälkeen. Otsa kukkii, rinnat hivenen aristaa ja vatsassa nipistelee. Pahoinvointia hyvin vähän illasta, jos nälkä pääsee yllättämään.



Pinon pituudesta minäkin samaa mieltä, että joka päivälle oma pino. Viime viikolla kävin iltaisin esikon nukahdettua kurkistelemassa pinoamme ja sieltä oli hankala löytää viimeisimmät kuulumiset, kun ei muistanu mille sivulle oli viimeksi jääty...



Jaahas, esikko heräilee, palataan!!



Hoobee + pikkutonttu 7+4

Olin siis varannut ultran fermedistä (hoitajalta, joka siis huomattavasti halvempi kuin lääkärin tekemänä). Hoitaja oli todella mukava ja selitti asiat tarkkaan.. Silti oli tuskallista kuulla sanat " kyllä sinun aavistuksesi taisi olla nyt ihan oikea, valitettavasti en löydä täältä sikiötä" . Koetin pitää itseni kasassa mutta itkuhan siinä pääsi. Mieheni oli onneksi mukana.



Meidät ohjattiin odottamaan lääkäriä, joka vielä varmentaisi asian ja kirjoittaisi lähetteen eteenpäin. Lääkäri teki siis vielä sisätutkimuksen ja ultrasi uudelleen. Kohdun koko vastasi raskausviikkoja ja viimein sieltä löytyi pienen pieni alkio joka kyllä liikkui ja ilmeisesti jotain sykettäkin näkyi (en tiedä yhtään kun en ole ikinä sykettä ultrassa nähnyt). Alkion koko ei kylläkään vastannut raskausviikkoja, mutta lääkärin ohje oli, että odotetaan nyt ainakin viikko ja katsotaan sitten uudestaan.



Mieheni oli aivan varma, ettei lääkäri osannut käyttää sitä vehjettänsä ja että ihan varmasti siellä on ihan normaali baby, niin kuin kuuluu ollakin. Baby oli vain pystyasennossa, jolloin hänestä näkyi vain varpaat¿ Ihana mies minulla :). Kotonakin hän jaksoi olla iloinen ja kannustava, etten nyt turhia murehtisi¿ Hänen mielestään meillä ei ole muuta kuin voitettavaa nyt. Vaihtoehtoina siis se että saamme jouluksi ihanan oman nyytin tai jos kaikki ei kuitenkaan ole niin kuin piti, lähdemme Italiaan keväällä (joka siis oli suunnitelmissa ennen raskautta, mutta jonka päätimme siirtää hamaan tulevaisuuteen).



Nyt sitten ei kai auta muuta kuin odotella. Np ultraan on aikaa melkein kuukausi enkä oikeasti taida jaksaa sinne asti. Äsken juuri yritin saada lähetettä keskussairaalan ultraan, mutta ei taida onnistua :(. Miksei asiat voi kerrankin vaan sujua, hitto ainako pitää mennä vaikeimman kautta? Nyt ahistaa ja masentaa¿ Tuleekohan meille ikinä omaa vauvaa?????

Voih, miten sateinen sää täällä Helsingissä on!! No toisaalta ihan hyvä, koivu on aloittanut kukkimisen niin hiema helpompi hengittää kun sataa. Outoa, että mulla on allergiaoireita, kun kahdessa edellisessä raskaudessa ne on kadonneet kokonaan. Omenallekin olen hirmu allerginen, mutta sitten niitä pystyin syömään pilvin pimein. Eilen kokeilin ja jo pmppasi iho näpyille =(. Ties vaikka eri sukupuolta olisi sitten tulossa... No ei sillä oo kyllä meille väliä, terveyttä toivomme vaan eniten!!



Mä kans puoltaisin noit päiväpinoja, ihan hirmupitkä oli toi viikon 16 pino! Menin aina ihan sekaisin mitä olinkaan lukenut ja mitä en. =)



Mites, kert noit yahoon grouppeja näyttää olevan kasi jo perustettuna joulukuisille, niin kumpaan nyt sit ootte liittyneet?



Koliikista ja vesirokosta sen verran, et meillä kans eka poika kärsi koliikista, yhdistäisin sen maitoallergiaan silloin. Toisella taasen ei ole allergioita eikä ollut koliikkiakaan. Vesirokon pojat sairastivat viime syksynä samaan aikaan, isompii vähän rajumpana kuin pienenpi. Hyvin kuitenkin selvittiin! Mä oon ite sairastanut sen pienenä jo ja varmasti oon saanut vasta-aineet, kun pikkusisko sairasti sen sitten kun olin 10 vanha. Parvorokostahan mä stressasin viime raskaudessa ihan hulluna, ja siihenkin multa sittenlöyty vasta-aineet kun terkka teki lähetteen.



Olossa ei oikeem muutoksia. tuntuu, että oon ihan hirveän turvoksissa. En tiedä miten saan tän salailtua siihen asti et ultra on ollut! Mulla vaan niinkun pömpähtää toi masu tohon eteen. Oon vielä sellasta tyyppiä kelle tulee aivan valtava massu!! Nooh, mitäs tässä valittämaan, tätä ollaan haluttu!! =)



Iloista päivää kaikille sateesta huolimatta!



Shani@ & Neilikka rv 5+5