kertokaa kaksikielisistä lapsistanne!

Meillä kolme kolmekielistä lasta.



Minä suomalainen, mies ruotsalainen ja asumme Saksassa. Muutimme tänne esikoisen ollessa vajaa 4v, keskimmäinen ja kuopus ovat syntyneet täällä.



Esikoinen puhuu kaikkia kieliä hyvin, osaa myös lukea ja kirjoittaa kaikkia, tosin saksaa parhaiten. Keskimmäisellä saksa on vielä heikoin kielistä ja kuopus osaa vasta ihan muutaman sanan saksaa.



kaikilla on mennyt puheenkehitys melko samaa rataa, eli ensiksi ovat oppineet muutamia suomen sanoja (+/- 1-vuotiaana). Siinä vaiheessa kun suomen sanoja on ollut noin sata, on tulleet ekat ruotsin sanat. Ruotsi on siis kehittynyt tavallaan vähän jäljessä. Kun suomeksi ovat puhuneet jo pitkiä lauseita, ruotsiksi on tullut muutaman sanan lauseita tyyliin " inte äta" , " pappa jobbet" . Siitä on sitten tasoittunut siinä kolmen vuoden paikkeilla, meillä on kuitenkin ruotsi miehen ja minun yhteinen kieli. Esikoinen osaa musta jopa ruotsia hieman paremmin kuin suomea.



Kieliä eivät ole juurikaan (tiedostamattaan) sekoittaneet. Lainaavat kyllä sanoja mitä eivät osaa, mutta merkitsevät sen selkeästi, että nyt tulee laina (esim ääni hiljenee, tulee pitempi tauko ja sana sanotaan epävarmasti). Esikoinen täyttää kesällä 8 vuotta ja hän kun ei löydä sanaa jollakin kielellä, osaa sanoa, että en tiedä mikä se on suomeksi mutta saksaksi se on näin ja ruotsiksi näin. Tai sitten kuvailee kiertäen mtä tarkoittaa.



Keskimmäinen on nyt 3v8kk ja viime aikoina ruvennut puhumaan ruotsia tosi paljon. Hänellä on myös lainasanoja, jotka sitten ääntää hassusti. Hän sanoo esim isälleen " pappa, nu ska vi gå till _lenttokoone_, vad är det får nåt" Eli kysäsee lopuksi mikä se olisi ruotsiksi ja lausuu lainasanansa ruotsalaisella aksentilla. Minulle joskus sanoo esim, että " mamma, saanko mä ottaa kuvan tolla kååmeralla" =)))



Kuopus täytti juuri 2v ja hänen ruotsinsa on nyt tasolla " mamma gå bilen" . Hän ei oikeastaan edes lainaa sanoja yhtään, kun sana ei ruotsiksi löydy niin rupeaa änkyttämään ja yrittää elekielellä.



Tuli pitkä selostus...

ja koska mieheni ei todellakaan osaa suomea kunnolla. Esikoisen aikana erityisesti ei auttanut puhua suomen sanoja iskälle koska ei ymmärtänyt. Nyt on oppinut arkikieltä sen verran, että luultavasti ymmärtää kaikki lasten lainaamat suomenkieliset sanat.



Minusta kuvaamasi kuulosti kutienkin ihan normaalilta kaksikielisen lapsen puheelta =)

Kotikielinä ruotsi ja suomi. Lapset eivät sekoita kieliä keskenään. Ainoastaan silloin, kun ei tiedä sanaa toisella kielellä, sanoo sen " väärällä" kielellä, mutta selvästi tietää, että tämä sana ei kuulu tähän kieleen. Olemme olleet erittäin tarkkoja siitä, että itse emme sekoita kieliä, vaan puhumme puhdasta äidinkieltämme. Puhdas kieli ei tarkoita kirjakieltä, vaan molemmat puhumme murteella äidinkieltämme. Mutta siis vain äidinkieltämme. Mieheni ja minä puhumme keskenämme ruotsia. Esikoinen oppi samaa tahtia molemmat kielet. Kuopus puhui alkuun enemmän ruotsia, koska isosiskonsa käytti ruotsia leikeissä. Meillä ei ole kumpikaan boikotoinut toista kieltä.

Asutteko kenties pääkaupunkiseudulla? Siellähän ruotsinkieliset lainaavat paljon suomenkielestä sanoja. Lapsikin näin luonnollisesti alkaa sitten tekemään.

Olemme suomailainen perhe, mutta asumme taysin italiankielisessä ympäristössä. Esikoinen puhui jo 2-vuotiaana pitkiä lauseita molemmilla kielillä. Hän on nyt kohta 4-vuotias ja puhuu hyvää ja rikasta suomea ja myos italia alkaa olla kieliopillisesti aika virheetöntä.



Kuopus on alkanut puhua paljon myohemmin. On nyt 2-vuotias ja sanoo lyhyita lauseita molemmilla kielillä. Ei juurikaan taivuta sanoja suomeksi. Kielet ovat alkaneet eriytyä, eli tietää selvästi, etta kyseessa kaksi eri kieltä ja vaihtaa kieltä sen mukaan kenen kanssa puhuu.

Mutta meillä kotona kyllä minä puhun lapselle puhdasta suomea ja isä puhdasta ruotsia (hän ei edes ole pk-seudulta kotoisin) - siis ihan " oppikirjamaisesti" . Yhteinen kielemme on suomi. Päiväkodissa henkilökunta puhuu suhteellisen korrektia ruotsia, joskin heillä on vähän vauvakieltä seassa (tyyliin pipi).



Päiväkodin lapsista lähes kaikki ovat kaksikielisistä perheistä ja he nyt puhuvat, miten puhuvat - osa sekoittaa, osa puhuu hyvää ruotsia, osa puhuu mieluiten suomea, osa ei puhu vielä ollenkaan. Tuolla pienten puolella henkilökunta ei vielä juurikaan korjaile puhetta, vaan pääasia on, että lapsi saa asiansa perille.



Naapurin samanikäinen kaksikielinen puhuu tuota samaa sekakieltä, eli itse en kyllä ole huolestunut. Samoin neuvolasta sanottiin, että hyvä kun tuonikäinen kaksikielinen ylipäänsä puhuu lauseita. Kunhan uteliaisuuttani kyselen.



Lapsi kyllä alkaa jo vähän erottaa kieliä, koska esimerkiksi nauraa, jos joku sukulainen puhuukin muuta kieltä kuin yleensä (" XXX prata finska!" ), ja todella osaa kysyttäessä sanoa monista sanoista suomenkielisen version.

pikkuselle isä puhuu pääasiallisesti arabiaa, nyt näkyy jo ymmärtävän monia sanoja, osaa myös sanoa arabiaksi muutaman sanan jotka suomeksi ovat vaikeita. Minä puhun tietty suomea ja kotikielemme on suomi. Näin tullaan jatkamaan, että lapsesta tulee toivottavasti kaksikielinen.

Vastauksestasi päätellen otit viestini " syytöksenä" , kun kielet sekoittuvat. Tarkoitin vain sitä, että pääkaupunkiseudun murrehan on sitä, että otetaan suomenkielestä lainasanoja.



Niin, jäi edellisestä viestistä pois ikä, milloin lapset ovat alkaneet puhua puhdasta kieltä. Molemmat lapset alkoivat puhua reilu 1-vuotiaana. Esikoinen oppi puheen molemmilla kielillä nopeaa, vajaa 2-vuotiaana selitti asiansa molemmilla kielillä. Kuopus tulee vähän hitaampana perässä 1v10kk alkoi puhua usean sanan lauseita eikä alusta pitäenkään ole sekoittanut kieliä lauseissaan.

Minä puhun hänelle suomea, mies viroa, asutaan Virossa.



Ihan lyhyesti: eka kieli suomi (olin hänen kanssaan kotona). Kahden vanhana meni päiväkotiin ja sen jälkeen on alkanut viron kieli " jyrätä" . Ymmärtää kyllä 100-prosenttisesti suomea, mutta viron kieli selvästi vahvempi (puhekielenä). Puhuu myös minulle usein viroa; olen ajatellut, että eihän hän hölmö ole, tietää minun ymmärtävän. Esim. Suomessa kun on ollut mummolassa hoidossa, on ollut vähän kieliongelmia, kun mummo puhuu vain suomea. Toisaalta osasi silloinkin usein sanoa asian suomeksi, kun mummo kysyi " miten äiti tämän sanoisi" .



Aika usein tulkkaa mallikkaasti yhdestä kielestä toiseen kuulijan mukaan, mutta joskus tosiaan menee siitä, missä aita on matalin. Sekakieltä tulee myös paljon, mutta taivuttelee kyllä mielestäni sanoja suht oikein. Olen ajatellut, että tuo kielien selkeä erilläänpito tulee toivottavasti iän karttuessa.

Meillä on samantapainen pikku tulkki kuin edellä. :) Poika 3v8kk puhuu vain suomea ja painottaa, että hän EI OSAA puhua viroa (paitsi silloin kun isä kieltäytyy ymmärtämästä kun poika pyytää jotain suomeksi;) mutta ymmärtää kaiken viron kielellä puhutun, usein esim. toistaa viroksi esitetyn kysymyksen suomeksi ja vastaa suomeksi tulkkaustoimenpiteen jälkeen. :) Pienenä tosin ensimmäinen sana oli viron " kiitos" ja sillä pärjättiinkin ainakin puoli vuotta ennen kuin poika katsoi tarpeelliseksi sanoa jonkin toisenkin sanan. :) Samoin lauluja laulaa tietysti myös viroksi kun ei sentään vielä niin taitava tulkki vielä ole että ehtisi simultaanitulkita ja saada rimmaamaan. ;)

Osaatteko muuten sanoa, tuetaanko kouluissa nykyisin kaksikielisyyttä (suomi/ruotsi), vai tuleeko toinen kieli aina ikään kuin vieraana kielenä? Näillä näkymin poika olisi menossa ruotsinkieliseen kouluun Helsingissä.



Ainakin arkikeskustelussa minulla on usein ollut ongelmia selittää, että poika on nimenomaan kaksikielinen, ei ruotsinkielinen.

Isä puhuu lapsille vain ja ainoastaan ruotsia, tosin murretta, ei kirjakieltä. Minä puhun suomea, mutta päivittäin tulee puhuttua hiukan ruotsiakin (vaikka ei ole hyväksi).

Vanhin oppi tosi aikaisin puhumaan. 7kk ikäisenä sanoi ekat sanat, 1v puhui jo paljon. Suomi tuli ensin, sitten pikku hiljaa ruotsia mukaan. Aluksi sekoitti kielet, ja puhui isällekin kauan suomea. Meni 3 vuotiaana suomenkieliseen hoitoon, ja silloin se vähäinen ruotsin taito jäi pois. Kun jäi taas kotihoitoon, niin ruotsi palautui takaisin ja alkoikin puhumaan enemmän ja enemmän ruotsia.

Nyt kuusi vuotiaana puhuu hyvin kumpaakin kieltä, ei sekoita kieliä keskenään. Jos ei osaa sanoa jotain sanaa, niin käy kysymässä toiselta vanhemmalta tai kiertoteitse kertoo sanan. Kerhossa on nyt oppinut paljon myös oikeaa ruotsia eli kirjakieltä.



Keskimmäinen lapsi oppi taas myöhään puhumaan. Noin 2,5 vuotiaana sanoi ekat sanat. Tai oikeammin silloin alkoi puhumaan yhtäkkiä kokonaisilla lauseilla. Ja molemmat kielet tuli yhtäaikaa. Hänkin sekoitteli aluksi kielet keskenään. Puhuu tällä hetkellä kumpaakin kieltä hiukan huonosti. Kummassakin kielessä on puutteita kieliopissa, siis sanojen taivutuksessa. Neuvolassa ei oltu huolissaan, sanoivat että oppii kyllä vielä. Keskenään nämä lapset puhuvat ruotsia. Aikaisemmin puhuivat suomea keskenään, mutta tilanne muuttui, kun aloittivat ruotsinkielisen kerhon. Tämä viisi vuotiaamme ei oikein kunnolla ymmärrä ruotsin kirjakieltä, jota kerhossa käytetään. Sanookin usein, ettei ymmärrä aina, mitä siellä puhutaan.



Kaksi vuotiaamme puhuu jo paljon. Mutta kuten tämän ikäiset, niin sanat tulevat vain peräkkäin, ei mitään hienoja oikeaoppisia lauseita. Hän sanoo sanoja molemmilla kielillä. Ruotsia tulee tosi paljon ehkä jopa enemmän kuin suomea. Kuulevat siis ruotsia koko päivän, kun isommat puhuvat sitä keskenään. Aikaisemmin isommat lapset puhuivat hänelle suomea, kuten minä, mutta nyt ovat alkaneet puhua myös pienimmälle ruotsia.



Lapset menevät ruotsinkieliseen kouluu, ja esikoinen aloittaakin ruotsinkielisen esikoulun syksyllä. Kouluun pääsyn ehto on, että osaa kunnolla puhua ja ymmärtää hyvin ruotsin kieltä. Jos ei tätä osaa esikoulussa kunnolla, niin joutuu käymään sen toiseen kertaan. Tai sitten vaihtoehtona on ruotsin kielikylpy opetus. Yleensä suositellaankin kaksikielisten perheiden lapsille enemmin tätä kielikylpyä kuin suomenkielistä koulua, jos ruotsin taito on heikko. Onhan se etu, että hallitsee kaksi kieltä:)

joka käy ruotsinkielistä koulua. Koti kieli lienee suomi, siten, että minä ja mieheni puhumme pääasiassa suomea, mieheni ja poika puhuvat ruotsia ja minä ja poikani puhumme suomea.

Meillä kielen kehitys eteni niin, että ensin poika oppi suomen sanoja, kun olin kotona hänen kanssaan 1v4kk:teen asti. Siinä vaiheessa hän meni ruotsinkieliseen päivähoitoon, jolloin pääkieli siten muuttui, että ruotsinkieltä alkoi kuulla päivittäin enemmän, sillä samalla omat työpäiväni pitkine matkoineen alkoivat ja lapsi oli arkisin päivähoidon jälkeen mieheni kanssa, kunnes minä saavuin kotiin myöhemmin, joten suomen kielelle ei jäänyt tilaa.



Siitä seurasi se, että lapsi lopetti suomen kielen puhumisen. Hän ymmärsi mitä minä sanoin vallan mainiosti, muttei tuottanut suomea ollenkaan. Kunnes se yhtäkkiä sinä kesänä kun hän oli täyttänyt 3 löytyi yllättäin uudelleen, kun hän iltapalan aikaan alkoi kertoa minulle satua, enkä minä " ymmärtänyt" ruotsiksi kerrottua. Siitä se suomenkieli aika nopeaan tahtiin vahvistui myös käyttökieleksi ruotsin rinnalle. JOnkin aikaa kyllä, alkuperäiselle kysyjälle muuten tiedoksi, oli myös kielten sekoittumista, hän ikään kuin valitsi aina helpomman sanan.



Ruots päivähoidon jälkeen lapsellamme alkoi ruotsinkielinen koulutie. Tänä päivänä, 8v., molemmat kielet ovat vahvoja. Tosin ruotsinkieltä hän mieluummin käyttää vaikka lääkärillä tai muussa jännässä paikassa, se on ikään kuin " turvakieli" . Toisaalta taas olen huomannut, että suomen kielen lukeminen sujuu hieman vaivattomammin kuin ruotsin kielen, vaikka sekin kyllä sujuu. Olemme koittaneet - ja erityisesti minä, jonka harteilla suomen kielen oppiminen on - lukea hänelle paljon, esim iltasatu joka ilta, vuoroin suomeksi (minä) ja ruotsiksi (pappa).



Olen aivan varma, että hänestä kasvaa täysin kaksikielinen, niin hyvällä mallilla asiat ovat, vaikka hiukan pelotti silloin 3 vuoden huitteilla. Se on ihana lahja saada kaksi kieltä " noin vain" , kun me yksikieliset olemme joutuneet tankkaamaan otsa hiessä ett/en- ja der/die/das-muodot.