Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten auttaa lasta pääsemään yli mustasukkaisuudesta
19.12.2025 |
Meille syntyi syyskuussa vauva 13 ja 6 vuotiaiden tyttöjen ja 10 vuotiaan pojan seuraksi. Osasin odottaa mustasukkaisuutta, mutta lähinnä kuusivuotiaalta. Hän on kuitenkin ollut aivan haltioissaan uudesta pikkuveljestä ja siitä kun ei ole enää nuorin. Sen sijaan meidän kymmenen vuotias on reagoinut todella voimakkaasti. Tämä on näkyy häiriökäytöksenä koulussa, kiukutteluna, mykkäkouluna ja uhmaamisena sekä kapinoinnilla kotona. Vauvaan ei ole fyysisesti kajonnut, mutta tällä viikolla meni aivan vauvan eteen ja huusi kovalla äänellä pööö! Todella lapsellista käytöstä ja vauva pelästyi.
Ollaan yritetty päästä eteen päin hyvällä, pahalla, kiristyksellä, lahjonnalla, kehuilla ja positiivisella palauttella, josta suorastaan raivostuu. Ukki ja pappa on yrittäneet auttaa, jotka ovat todella tärkeitä pojalle, mutta poika kieltäytyy puhumasta asiasta. Samoin koulussa on koitettu auttaa, mutta ei suostu tuosta aiheesta puhumaan.
Ainoa tuki ja turva tuntuu olevan entinen kiistakumppani, eli 13 vuotias isosisko, jonka kanssa tuntuu löytäneen nyt yhteyden. Minä ja pojan isä, eli mieheni alamme olla jo toivottomia, meneekö tämä milloin ohi ja mikä avuksi. Niin, olemme ihan ydinperhe ja vauva oli toivottu parin keskenmenon jälkeen.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kokeilleet antaa ihan kahdenkeskeistä huomiota?
Kyllä, ei tunnu auttavan. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ukki ja pappa on yrittäneet auttaa, jotka ovat todella tärkeitä pojalle, mutta poika kieltäytyy puhumasta asiasta."
Niin oliko se nyt se poika vai tyttö joka on mustasukkainen? Aiemmin sanoit tyttö.
Ymmärsinkö oikein, että teillä on 13- vuotias tyttö, 10- vuotias poika, 6- vuotias tyttö ja vauva? 10- vuotias on tottunut olemaan sisarussarjan keskimmäinen. todella outoa että hän noin reagoisi vauvaan. Voisiko syy olla jossain muualla? Ahdistavia netissä vastaan tulleita asioita, esim. pornoa, väkivaltaa tai muuta? Esimurrosikää? Koulukiusaamista tai muuta, mikä on vauva-arjessa ja neljän lapsen perheessä jäänyt huomaamatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, pitääkö niitä lapsia tehtailla tohon tahtiin.
Ei olekkaan enää perheen ainoa poika, josko sitä asiaa kipuilee?
Eiköhän tuo ajan kanssa mene ohi, kun muistatte antaa kaksinkeskistä huomiota välillä ja kun vauva kasvaa voi olla että hänelle isoveikka on super idoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, muutama kuukausi ei ole kovin pitkä aika vielä. Voi jatkua paljon kauemminkin.
Pyydä vaikka valitsemaan vauvalle iltasatu, osallistuta ilman hoitovastuuta. Kymmenvuotias ei osaa täysin sanoittaa tunteitaan. Kerro, että on ihan ok kaikki tunteet. Osaat niin paljon enemmän kuin vauva, ja kasvaessaan katsoo sinua ihaillen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei olekkaan enää perheen ainoa poika, josko sitä asiaa kipuilee?
Eiköhän tuo ajan kanssa mene ohi, kun muistatte antaa kaksinkeskistä huomiota välillä ja kun vauva kasvaa voi olla että hänelle isoveikka on super idoli.
Joo, siis tämä on kanssa ollut mielessä, että kokeeko pikkuveljen uhkana/kilpailijana, kun ei ole enää ainoa poika lapsissa. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö oikein, että teillä on 13- vuotias tyttö, 10- vuotias poika, 6- vuotias tyttö ja vauva? 10- vuotias on tottunut olemaan sisarussarjan keskimmäinen. todella outoa että hän noin reagoisi vauvaan. Voisiko syy olla jossain muualla? Ahdistavia netissä vastaan tulleita asioita, esim. pornoa, väkivaltaa tai muuta? Esimurrosikää? Koulukiusaamista tai muuta, mikä on vauva-arjessa ja neljän lapsen perheessä jäänyt huomaamatta?
Jotenkin en usko, että koulukiusaamista olisi. Toki en satavarma ole, täytyy jutella. Omasta puhelimestaan tuskin on nähnyt koska meillä on rajoitukset ja estot, eikä käytä tiktokkia, snäppiä tai instagtamia tms.
Esimurrosikää, ehkä, enemmän kyllä tuo 13v on murrosikäinen kuin tuo 10v. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, pitääkö niitä lapsia tehtailla tohon tahtiin.
Niin, mielellään olisimme ottaneet nuorimman pienemmällä ikäerolla vanhempiin sisaruksiin, mutta elämä ei aina mene kuin on suunnitellut. Ap.
Valkoiset tennissukat auttaa vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valkoiset tennissukat auttaa vähän.
IF auttaa paljon.
Voi se olla luonteestakin kiinni. Jotkut reagoi voimakkaasti muutoksiin, toiset ei. 10 v näkökulmasta vauvasta ei ole "mitään hyötyä", ei ole pikkuveli jonka sais mukaan leikkeihin vaan itkee, vie aikaa ja huomiota, ehkä myös ärsyttää että 6 v sisko on nyt innoissaan vauvasta eikä enää ihaile isoveljeä samalla tavalla? Mä olin 7 v kun toinen pikkusiskoni syntyi, keskimmäinen 5v sisko oli innoissaan vauvasta ja hoiti sitä, musta se oli täysin turha riesa joka lisäks vei huomiota kaikilta aikuisilta ja myös mun kavereilta.
Kyllä se siitä. 10 v tottuu pikkusisarukseen lopulta, ja kasvaa myös itse. Me ollaan kaikki kolme siskosta tosi läheiset nyt aikuisena vaikka lapsena oli vaikka mitä kinaa. :)
Vähän hankala ikä tuo 10. Vanhin on jo teini-ikäinen ja luultavasti jo yläkoulussa? joten on jo varmasti tietyllä tapaa paljon itsenäisempi ja pärjäävämpi. Nuorempi tyttö taas sen verran pieni, että tarvitsee vielä monessa asiassa aikuisen apua ja tukea.
Monilla kymmenvuotiailla on juuri tuossa iässä muutenkin taiteilua sen välillä onko iso vai pieni. Varmasti vauvan syntymä on tätä vielä vahvistanut. Voiko olla vaan epävarmuutta omasta tilastaan ja tulevaisuudesta? Mikä tulee hänen roolikseen, saako hän edelleen huomiota? Onko hänellä ollut isän tai isoisien kanssa omia juttuja ja pelkää, että nyt pikkuveli tunkee väliin? Vaikka kymmenvuotiaat vaikuttaa jo isoilta, on heidän ajatusmaailmansa vielä kovin lapsen näköinen.
Tuo on varmasti paha ikä pikkusisaruksen saamiselle.
Sinuna panostaisin kahdenkeskiseen aikaan 10-vuotiaan kanssa ilman että edes vauva on mukana. Kahdestaan uimaan, keilaamaan leffaan, shoppailemaan, kirjan lukemista yhdessä... isä siis vauvanvahdiksi ja äiti-poika laatuaikaa. Poika on vielä pieni ja varmaan kokee, että uusi vauva vie äidin kaiken huomion.
Hyvä, että olette tunnistaneet tilanteen.
Vierailija kirjoitti:
Pyydä vaikka valitsemaan vauvalle iltasatu, osallistuta ilman hoitovastuuta. Kymmenvuotias ei osaa täysin sanoittaa tunteitaan. Kerro, että on ihan ok kaikki tunteet. Osaat niin paljon enemmän kuin vauva, ja kasvaessaan katsoo sinua ihaillen.
Minä en lähtisi tälle linjalle, että osallistutetaan vauvan hoitoon, kun se vauva on tässä se ongelma. Ensin kahdenkeskistä aikaa 10-vuotiaalle. Ja kun tilanne rsuhoittuu niin muuta.
Onko tässä muuten taustalla jotain sellaista, että vanhemmat sanoo 'nyt ei ehdi', 'nyt ei ole aikaa', 'nyt ei ole rahaa' ? Pieni muutos vanhemmille voi olla iso 10-vuotiaalle. Onko jokin koko perheen juttu jäänyt kokonaan vauvan myötä?
Meillä lapsuudenkodissa tuli 4. vauva kun olin 10 v ja itseäni otti suunnattomasti asia päähän. Rahasta oli jo aiemmin tiukkaa, auto oli pieni, lopetettiin kesälomareissut, perheen yhteiset saunomiset, asunto tuli pieneksi. Vanhemmat oli jo aiemmin mukavuudenhaluisia, ei viitsitty esim. viikonloppuisin nousta aamulla tai lähteä tukemaan lasta harrastukseen. Entiset pettymykset ja uudet pettymykset kasautuivat.
Miksi teillä on niin monta lasta?
Alue: Aihe vapaa
Oletteko kokeilleet antaa ihan kahdenkeskeistä huomiota?