Korvienvälirasismi

Olen pyörinyt maailmalla kohta 40 vuotta. Rasismia ja myös naapurikansoihin kohdistuvaa huumoria on kaikkialla. Ruotsalaiset kertovat pekkajuttuja suomalaisista, venäläiset käyttävät tsuhnaa synonyyminä tyhmälle, britit vääntävät sammakonsyöjistä, mustat naureskelevat valkoisten syyllisyydentunnolle ja japanilaiset pitävät lähtökohtaisesti kaikkia muukalaisia likaisina.

Loukkaantuja etsii syytä provosoitua. Jos joku kommentti voidaan ymmärtää väärin vaikkapa täysin asiayhteydestä irroitettuna, hän tarttuu siihen ilolla. Hän on kuin koulukiusattu käänteisessä todellisuudessa. Uhriutuu voidakseen vääntää maailman absurdiin asentoon. Peiliin katsominen on vierasta. On näin, koska maailma.

Wokettuneessa ja persuuntuneessa maailmassa mikä tahansa kelpaa pöyristymisen aiheeksi. Tiernapojat, Muumien Haisuli, Afrikan tähti, kaksikymppisen missin silmienvenytys kaverin instagramissa tai musta Lucia. Voisi naurattaa, mutta näillä todellisuutta venyttävillä sometarinoilla tehdään jo maailmanpolitiikkaa.

Osa suomalaisista on täysiä rasisteja; sen osoittaa pelkästään tämän palstan seuraaminen. Tuon missin ja tukeaan osoittaneiden persujen silmienvenytyskuvien vääntäminen rikosilmoitusten arvoiseksi rasismisksi osoittaa kuitenkin täydellistä suhteellisuudentajun ja arvostelukyvyn puutetta.