Miten kukaan haluaa nykyään tutkijaksi?
Mietin aikoinaan sosiaalitieteitä, historiantutkimusta ja jopa tutkijan uraa, mutta sitten aloin epäillä, että jaksanko henkisesti sitä kulttuuria. Kirjallisuus, jota luin oli jotain tutkimukseksi naamioitua teoreettista lörpöttelyä, jossa tuntui olevan aina ennalta päätetty lopputulos. Foucault sitä ja Foucault tätä, ja nythän tämä onkin sitten todisteltu, kun löysin Foucault'lta tällaisen lähes evidenssivapaan, pelkkiin kirsikkapoimittuihin lähteisiin perustuvan väitteen. No niin, siirrytäänpä sitten johtopäätökseen!
Millaista se mahtaa olla tänä päivänä, kun näyttää siltä, että jo biologiatieteetkin alkavat olla ideologisessa ohjauksessa. Joku genetiikan professori Harvardissa oli kuulemma purskahtanut luennon päätteeksi itkuun ja pyytänyt anteeksi opiskelijoilta, että "joutuu puhumaan sukupuolesta näin binäärisesti". Jos tämä on tilanne kovien tieteiden puolella, niin miten tukahduttava se mahtaa olla siellä sosiaalitieteilijöiden ja humanistien hiekkalaatikolla? Jaksaako kukaan täyspäinen nykyistä akateemista kulttuuria?
HYI! MENE TAKASIN KOPPIIS SIITÄ!
OMAAN KOPPIIN, HUS!