Oliko sinulla auto kun täytit 18?

Ei heti. Rahat piti löytyä itseltä ostoon ja ylläpitoon. 7kk päästä oli. Maksoi huikeat 500 markkaa. Mut mulle se oli iso raha. 

N.54

Ajoin vanhempien autoilla. Hauskinta oli kun äiti sai isältä syntymäpäivälahjaksi uuden auton (auto toimitettiin liikkeestä meille kotiin valtavan ruusukimpun kanssa vaikka oli viikonloppu) niin minä jouduin sosialisoimaan sen käyttööni heti maanantaina kun piti lähteä viikonlopun jälkeen takaisin opiskelupaikkakunnalle.

Isovanhemmat ostivat uuden auton vuosi ennen kuin sain ajokortin, antoivat sitten sen auton minulle.

Vanhemmat hommasi kun sain kortin, vm 1974 keltainen kuplavolkkari Jeans teippaukset (jalkapallon MM kisateippaukset) ja aurinkolipalla. Oli ne aikoja.

Ei, lastenvaunut. 

Ajoin kortin ja synnytin toisen lapsen 10 vuotta myöhemmin. 

21 jatkaa. Itsellä sama kuin täälä myös joillakin, että veljelle auto ostettiin heti kun sai 18v. kortin. Oli vielä joku lähes 10 000 markan auto. Sai myös lainata vanhempieni autoa, johon minä taas en saanut edes katsoa. Veli sitten romutti oman auton muutamassa kuukaudessa ja seuraavankin jonka sai. En tiedä miksi poikiin aina suhtaudutaan toisin. Tuntuihan se väärältä. Itsellä ei ole ollut varaa edes kolhia yhtäkään autoa....

En ole koskaan ymmärtänyt miksi uudelle kuskille annetaan perheen huonoin auto. Eikö turvallisin auto nimenomaan pitäisi olla uusimmalla kuskilla? Jos uskaltaa päästää lapsensa liikenteeseen niin kyllä hänelle pitää myös uskaltaa antaa paras auto, onhan lapsi paljon arvokkaampi kuin mikään auto.

Ostin 18 vuotiaana toyota auton 13000 markalla. Olin säästänyt kun olin ollut iltatöissä pitkään hampurilaispaikassa. Oli pakko ostaa auto koska menin pian armeijaan ja en halunnut bussilla kulkea. Armeijan jälkeen menin raksatöihin ja auto oli kätevä.

Ei ollut edes korttia 18-vuotiaana, eikä perheessä autoa. Ajoin kortin 23-vuotiaana ja ostin oman auton. 

En ole ikinä omistanut autoa, ei ole ollut varaa. Isäkään ei autoansa lainannut. Kortti on mutta huono ajaa kun ei ole autoa;)

Ei. Siihen aikaan oli sellainen hassu tapa, että jos jotain halusi, niin ensin piti tienata siihen rahaa. Ainakaan minulla ei ollut mikään Pappa Betalar- kuvio. Töihin onneksi pääsi jo 15- vuotiaana silloin, mutta silti auton sain ostettua vasta intin jälkeen. Eli olinko 22? Muistaakseni. 1970 vuoden Plymouth. 

Oma auto melkein 40-vuotiaana vasta. Ei ollut aiemmin tarvetta. Autottomuus säästi valtavan summa rahaakin ja sai sen takia elää aika leveää elämää. Tietysti olisi voinut ostaa muutaman tonnin paskan, mutta arvostan laatua. Ennemmin kuljen pyörällä kuin surkealla autolla.

Ei, eikä korttia. Pk-seudulla ei ole mitään järkeä ajaa korttia saatikka omistaa autoa.. Etenkään Helsingissä. Autopaikkoja ei ole, parkkipaikkojakaan ei ole.. Tai ne on maksullisia. Päivän pysäköintimaksut voi olla kalliimmat.. Kuin, että saisit parkkisakot.. :DDDDD

Täytin 40v, enkä ole koskaan edes harkinnut että ajaisin kortin. Töihin metrolla 20min. On "sata kertaa" halvempi ja mukavampi.. Kuin auto.. Ei ole vakuutus ja korjauskuluja. Toimii varmasti, ei tarvitse ajaa väsyneenä.. Eikä talvisin raaputella ikkunoita.. Sen kun vain hyppää lämpimään metroon. :)

Vierailija kirjoitti:

Ostin 18 vuotiaana toyota auton 13000 markalla. Olin säästänyt kun olin ollut iltatöissä pitkään hampurilaispaikassa. Oli pakko ostaa auto koska menin pian armeijaan ja en halunnut bussilla kulkea. Armeijan jälkeen menin raksatöihin ja auto oli kätevä.

Valtiohan maksaa bussikuljetukset armeijaan, mutta sinä et halua käyttää bussia.

Ostin itse oman auton omilla rahoillani 23 vuotiaana

Menin autokouluun, kun ostimme mieheni kanssa ekan automme, olin 24-vuotias. Lapsuudessani ei ollut autoa eikä ajokorttia kellään.

Ei, ajoin ajokortin vasta vähän alle 25-vuotiaana.

Ei ollut. Sain riittävästi rahaa korttiin kerättyä vasta kun olin 19. Sitten sain lainata vanhempieni autoa kuunneltuani äitin nalkutuksen että ei sitten saa rikkoa sitä.

Ostin jo 17-vuotiaana omilla rahoilla kuten myös ajokortin 18-vuotiaana.

Ei ollut. Ajokortin sain yli 3-kymppisenä kolmannen inssin jälkeen. Kakkosvaihe vieläkin ajamatta näin 66-vuotiaana. Jo ajat sitten tajusin, että olen vaaraksi liikenteessä ja nykyään olen vaan kyytiläinen ja maksan bensat, jos mua tarttee johonkin kyytsätä.