Miten sopeutua loppuelämän köyhyyteen?

Kirjastosta

Syöminen ei ole pakollista.

Ulkoilusta sekä harrastuksesta joka ei paljoa kuluta. 

Uskonto ja vapaaehtoistyö tuo elämään paljon mielekkyyttä.

Minulla loppuelämän köyhyyteen liittyy myös liikuntarajoite. Köyhyys siis neljän seinän sisällä. Olen miettinyt tätä jo muutaman vuoden ja päätynyt siihen, että oman elämän voi myös lopettaa, kun ei enää jaksa. 

Aloitusta pitäisi hieman avata, jotta tietäisi miksi näin ja miksi tulevassa myös? 

Elämä voi olla tosi hyvää myös vaikkei olekaan rahaa liiemmin tehdä isosti mitään. Tärkeintä kai olisi, että on asian kanssa sinut plus olisi hyviä ihmisiä ympärillä. 

Äänestäkää persuja. Purra lupasi, ettei köyhiltä leikata.

Kirjoita kaikki asiat ylös mitkä sinulla on hyvin. Lue hengellistä. Ole kiitollinen.

Liikunta, lukeminen (kirjasto), ilmaiset verkko-opinnot (tarjolla on vaikka mitä mielenkiintoista), sitten jos jaksamista alkaa olla enemmän, ryhdyn varmasti myös johonkin vapaaehtoistyöhön.

Tehdään välttämättömyydestä hyve. Kokeillaan, miten elää tietty ajanjakso mahdollisimman halvalla. Jos tämän seurauksena jää hieman rahaa säästöön,  niin käytetään se johonkin kivaan. Vaihtoehtoisesti säästetään, jatketaan vielä äärimmäistä köyhäilyä ja törsätään sitten johonkin isompaan kivaan. Huom. en neuvo ylhäältä, vaan olen itsekin ollut huonossa jamassa, ja nyt taas menossa huonompaa kohti. Jostain syystä jaksan vielä olla hieman optimisti, senkin uhalla, ettei parempaa aikaa tule kohdalleni koskaan (vrt. pessimisti ei pety).

Vierailija kirjoitti:

Äänestäkää persuja. Purra lupasi, ettei köyhiltä leikata.

Muistan tämän lupauksen hyvin vaalikeskusteluista. Kuinkahan moni nielaisi syötin? Juuri sitä vaalilupausta ei olisi saanut pettää.

Tutki hengellisyyden maailmaa. Saatat puolivahingossa päätyä näkemään köyhyytesi jopa hyvänä asiana. Aloita esimerkiksi Eckhart Tollesta.

t. rutiköyhä ja kroonisesti sairas, joka ei ole ikinä ollut näin onnellinen ja tasapainossa elämän kanssa

Vierailija kirjoitti:

Aloitusta pitäisi hieman avata, jotta tietäisi miksi näin ja miksi tulevassa myös? 

Elämä voi olla tosi hyvää myös vaikkei olekaan rahaa liiemmin tehdä isosti mitään. Tärkeintä kai olisi, että on asian kanssa sinut plus olisi hyviä ihmisiä ympärillä. 

En tiedä miten ap:llä, mutta mun kohdalla töiden loppuminen 61-vuotiaana. Uudelleen työllistyminen erittäin epätodennäköistä tällä iällä, ja seurauksena jo ennestään huonon eläke-ennusteen huononeminen entisestään. Yritän nyt vain olla masentumatta, etsiä töitä ja täytellä lottokuponkia - molemmissa jättipotti tai edes jonkinlainen voitto yhtä todennäköisiä, mutta saapahan edes hetken toivoa joka viikko.