Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuka teillä päättää asuinpaikan?
09.12.2025 |
Olemme uusperhe. Olemme naimisissa. Meillä on yksi yhteinen lapsi (alakoulussa) ja miehellä on aiemmasta liitosta yksi lapsi (yläkoulussa). Esikoinen asuu kanssamme joka toinen viikonloppu, ei siis arkisin. Muutimme yläkoululaisen nuoren ja äitinsä kodin lähelle, heidän asuinpaikkakunnalleen eli siis mieheni juurille. Viimeiset noin 10 vuotta olemme asuneet minun synnyinpaikkakunnallani ja yhteisen tyttäremme saaneet siellä.
Muutimme tänne keväällä eli alle vuosi sitten. Muuttui tyttäremme siis asuinpaikkakunta tarkoittaen kesken alakoulun uutta koulua, harrastuksia ja kaikkea. Introverttinä, herkkänä lapsena hän ei harmillisesti ole saanut kavereita. Tyttö pitää päivittäin yhteyttä aiemman koulun ja naapuruston lapsiin puhelimella.
Enkä minäkään ole saanut täältä kavereita, vaikka olen puheliaanpulppuileva ja sosiaalinen luonne. Teen yrittäjänä etätöitä, joten ei ole työyhteisöä, jossa tutustua. Harrastuksissa kaikki vain tulevat paikalle minuuttia ennen alkua ja lähtevät kotiin heti. Yritin siis sitäkin.
Muuttaisitteko te sijassani takaisin ja mies jäisi esikoisensa kanssa tänne? Siten, että tyttömme palaisi tuttuun kouluunsa ja hankkisimme kodin läheltä aiempaa kotia (ehdimme myymään kotimme siellä). Asuinpaikkakunnalta toiselle ajaa 35-40 minuuttia vain, joten arki-iltaisin voisimme nähdä miestäni eli isiä ja tietty viikonloppuisin. Ajatuksia tai kokemuksia, neuvoja?
Kommentit (32)
Äitiys antaa sinulle jotain diktatruurimaista rajatonta valtaa omia lapsi automaattisesti itsellesi ja muuttaa omien mielenoikkujesi mukaan? "Yksinhuoltaja-arki" osottautuu liian rankaksi, kuka silloin muuttaa ja minne? Entä taloudellinen puoli, teillä on varaa ylläpitää kahta kotia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan kuullut mitään noin typerää, että muutetaan sen joka toinen viikonlopun lapsen perässä, eli mikä oli tämän muuton motiivi?
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä päätetään puolisoni kanssa
Elämän suunnan määrää juurikin aikuiset. Joskus joutuu valitsemaan huonoista vaihtoehdoista sen vähemmän huonon.
Onko miehen välttämättä asuttava tuolla paikkakunnalla, mikäli hän tekee etätöitä eli työt eivät aseta vaatimuksia? Ettekö voisi muuttaa yhdessä?
Tämä sama aloitus on tainnut olla täällä ennenkin. Eikös ap:lla ollut vielä asuntokin siellä entisellä paikkakunnalla tallella? Käykää siellä välillä kavereita moikkaamassa. Kyllä minustakin joku 8 kk on aivan liian lyhyt aika sopeutua, joten antakaa nyt sille asialle vähän enemmän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo päivittäinen roikkuminen vanhassa ei edistä yhtään sopeutumista uudellen paikkakunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Tuo päivittäinen roikkuminen vanhassa ei edistä yhtään sopeutumista uudellen paikkakunnalle.
Niin, miten lasta on tuettu sopeutumisessa? Ap, esim puhuu vain omista harrastuksistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulet, että kaikki jatkuu siitä mihin ne vuosi sitten jäi, kunhan vain palaat? Esim lapsen kaverisuhteet? He ovat vain odottaneet ja odottaneet, että lapsesi palaa takaisin?
Kiitos kaikille kommenteista tässä vaiheessa jo! Olemme tukeneet tytön kotiutumista olemalla mukana kahdessa harrastuksessaan fyysisesti läsnä kannustamassa, sekä minä oon liittynyt koulun vanhempaintoimintaan mukaan. Silti emme koe olevamme osallisia.
Tämä on pienehkö paikkakunta. Selvästi täällä on lasten ja myös aikuisten kaverisuhteet muotoutuneet jo varhain. Pääkaupunkiseudulla (perheinemme asuimme noin 10 vuotta yhdessä ja minä lähes koko ikäni) nimittäin totuin siihen, että uusia kavereita saa ja on avoin, uteliaan myönteinen suhtautuminen ihmisten välillä. Tosiaan ajomatka on vain noin 35-40 min tänne, mutta henkinen matka tuntuu sadoilta kilometreiltä.
Kysyitte syytä muuttoon, vaikka miehen esikoinen on vain 4 päivää kuukaudesta kanssamme: haluamme tukea isoveljen ja pikkusiskon uusperhesisaruuden lähentymistä. Ja saimme täältä samalla rahalla suuremman kodin. Suuri syy oli mieheni toive palata lapsuusmaisemiinsa ja lähelle sisaruksiaan ja vanhempiansa.
Joku kommentoi, että aiemman kodin ja koulun kaverit eivät välttämättä avosylin ottaisi enää vastaan. Luulen että ottavat, koska päivittäin tyttö soittelee heille ja nämä pyytävät milloin tyttömme palaa takaisin.
Jälkikäteen ajateltuna olis pitänyt pysyä tutussa kodissa koko alakoulun ajan. Toisaalta koen, että yläkoulun taitteessa olisi vaikeampi riuhtoa arkiympyröistään?
Onko teillä kokemusta, onko ala- vai yläkoulussa helmpompi saada kavereita ja tuntea kuuluvansa joukkoon? Kiitos kaikista ajatuksista. Alan olla oikeasti aikalailla rikki. En halua satuttaa miestäni kertomalla miten syvästi alan olla rikki. Hän viihtyy erinomaisesti.
Alue: Aihe vapaa
En muuttaisi miehen takia. Aina olen valinnut asuinpaikan itse. Lapsia varsinkin pitää kuunnella. Mies voi matkustaa teidän luokse. Onneksi itselläni ei miestä eikä lapsia ja juuri muutin kaun haaveilemaani kaupunkiin.