Minäkö kohtuuton??
Olen kotiäiti ja näin ollen vastaan pääasiassa lasten lisäksi huushollin hoidosta. Siis siivoan, teen ruoat jne. Viihdyn kotona hyvin, vaikka viime aikoina onkin väsyttänyt tämä toisinainen hullunmylly. Meillä on 3 alle kouluikäsitä, joten yöt ovat ainoat hetket kun talossa hiljaista.
Pyrin tekemään esim ruokaa aina isommat satsit ihan jo taloudellisista syistä ja siksi, ettei jatkuvasti tarvitsisi hellan ääressä seisoa. Mies tekee 3-vuorotyötä, joten säännöllisin väliajoin olen lasten kanssa yksin illat kotona (järjestämme yleensä paljon menoja ym mutta olen silti yksin lasten kanssa, yksin vastuussa).
Kotihommat ottavat aikansa, sillä kuopus 1v on juuri oppinut mm. kiipeämään joka paikkaan. Siis joka_paikkaan... Jatkuvasti täytyy hypätä häntä nostamaan milloin ruokapöydältä, milloin lipastojen päältä. Eilenkin tein iiison satsin päivällistä, koska ajattelin ettei enää tänä aamuna tarvitse ajatella ruoanlaittoa vaan voisimme syödä samaa.
Mutta mitä teki mies! Tuli illalla töistä kotiin, söi ja oli jättänyt koko ruoka-astian hellalle huoneenlämpöön!! >:-/ Eipä sitten sitä syödäkään tänään. Sinne vain roskiin, työllä ja vaivalla tehty ruoka. Näinhän sitä sitten taas ruokamenoissa säästääkin :( Puhumattakaan minun ajastani, kun joskus olisi kiva viettää päiviä pelkästään lasten kanssa, ilman [b]yhtäkään[/b] kotityötä!
Mä olen niiiin äkäinen!! Sanoin miehelle, että tehkööt nyt sitten ruuan, kunhan ensin on lasten kanssa ulkona, lämmittää talon ym pakolliset. Mies suuttui ja tiuski, että ei hän tahallaan sitä unohtanut... No eipä kait muttei edes anteeksipyyntöä ole kuulunut.
Suutuinko ihan turhasta?
Kommentit (2)
Oppiipahan arvostamaan sinua ja laittamaan ruuan jääkaappiin seur. kerran!
Sinä lepäät tämän päivän tai leikit lasten kanssa.
Tulee vaan mieleen, että olenko todellakin niin itsestäänselvyys ettei millään mitään väliä. Ja kun rahat ovat tiukilla seuraavat pari viikkoa, aika tympeää heittää ruokaa pois vain yhden tollon ajattelemattomuuden takia. Niin, mullahan ei muuta tekemistä päivisin olekaan kuin hellan ääressä seisoa...
ap