Mielestäni kamala sana, varhaiskasvatus

Onpas ikävää lukea miten kamalana ammattiani ja tekemääni työtä lasten kanssa pidetään. Tulee oikeasti aika epäonnistunut olo. Yritän parhaani töissä ja olen lapsille tärkeä aikuinen. Huomennakin menen aikaisin aamulla päiväkotiin töihin ottamaan vastaan töihin kiirehtivien vanhempien lapsia. Tarjoan heille aamupalan, kyselen kuulumisia, lohdutan ja kehun. Huolehdin kuivat ja puhtaat vaipat ja vaatteet. Rakentelen torneja, laulan ja hassuttelen. Tuen uuden oppimisessa. Ulkoilen. Huomenna leivon lasten kanssa pipareitakin. Rauhoittelen päiväunille, peittelen ja silitän. Kuuntelen vanhempien mielipiteitä ja toiveita. Ja työpäivän jälkeen olen kaikkeni antanut ja melko väsynyt, sillä työpäivät ovat hektisiä ja meluisia ja vastuu lapsista on suuri.

Tuntuu pahalta lukea miten työtäni pidetään lasten aivopesuna ja muutenkin kamalana. 

Vierailija kirjoitti:

Perheiden tekemään kasvatustyöhön ei enää luoteta. Siksi on otettu käyttöön varhaiskasvatus missä lapset kasvatetaan korkeakoulutettujen ammattilaisten voimin ja tutkittuun tietoon pohjautuviin suunnitelmiin perustuen.

Mitä mitä mitä, p.skaa

Näiden ns. korkeakoulutettujen omatkin mukulat viettävät päivänsä toisessa!!! päiväkodissa. Huutonaurua.

Rrrahaa.

Varhaiskasvatus. Naurua.

Vuoroviikko-heittopussilapset ja päiväkodin varhaiskasvatus. On siinä kombo. Huutonaurua.

Mielenterveysongelmat jo pikkulapsilla. Hulluus alkaa.

Hoitoon varhaiskasvatukseen 1v.  Kauhunaurua.

Tärkein olis tissi suussa, iholla, rauhaa, tutustumista, kiintymystä, ruokien maistelua, juttelua, hiljaista hauskaa, rauhallisia päiväunia, leikkiä, lukutuokioita, ulkoilua, tavallista kotielämää.