Kiusallinen tilanne. Miten pyydätte vastavuoroisuutta?

En kysyisi uudestaan. Mutta en myöskään enää ikinä auttaisi häntä. 

Jotkut ihmiset ovat tuollaisia. Oma napa aina lähimpänä.

kysy uudestaan voiko antaa palautteen jos ei, niin hän ei halua antaa palautetta. muutenkin mieti onko yksipuolinen suhde?toinen saa apua ja hyötyä ja sinä et. tämä on tuttu tilanne. 

mun mielestä ihminen ei ole ystävä. jos siltä ei saa apua tarvittaessa. on vaan tuttava tai mikä pahinta pelkkä hyväksikäyttäjä.osa ihmisistä ei välitä toisesta,haluaa vaan hyötyä ja hyväksikäyttää. arvostelu on aikaa vievää puuhaa kuitenkin jos tekee huolella.

jos suutut helposti kritiikistä voi olla pelkoa arvostella huom.

Kysyisin suoraan, että miksi ei vastannut mitään pyyntööni. Saadun vastauksen perusteella arvioisin haluanko jatkaa kyseisen ihmisen kanssa minkäänlaista yhteydenpitoa. Luotatko oikeasti tuohon ihmiseen ja siihen, että hän ei varasta sinun ideoitasi? 

Tekstin kommentointi ja editointi on ihan oikeaa työtä, josta pitäisi maksaa. Hyvää ystävää voi toki auttaa, jos se on vastavuoroista. Katkaise välit tuon mulkeron kanssa.

Vähän riippuu, onko ennen ollut vastaavaa vai oliko tämä ainut laatuaan. Kyllähön joku voi unohtaakin.

Ehkä sanoisin, että joo, voin antaa palautetta - pidetäänkö yhteinen palautteenantotapaaminen?

Kaffebulla kirjoitti:

En kysyisi uudestaan. Mutta en myöskään enää ikinä auttaisi häntä. 

Jotkut ihmiset ovat tuollaisia. Oma napa aina lähimpänä.

Mä kysyisin kerran uudestaan, kasvotusten. Niin, että saisin vastauksen eikä sitä voisi ohittaa kuin sähköpostia. Sen vastauksen perusteella tekisin johtopäätöksiä.

Ja jos sanoo kyllä, niin sopisin saman tien milloin. Esimerkiksi "ehditkö lukea päivään xx mennessä? Voitaisiin käydä silloin läpi." Ja pitäisin kiinni näistä päivistä. Kun dedis lähestyy, ottaisin yhteyttä ja sopisin missä ja milloin käydään läpi. Jos tekisi oharit, niin se olisi siinä.

Hei, kiitos teille kaikille vastauksista!

Pidän tätä erityisen hämmentävänä ja kiusallisena, koska ystävyys on muilla tavoin ihan vastavuoroinen, eikä minulle ole ikinä tullut hänestä mielikuvaa minään itsekkäänä hyväksikäyttäjänä. Ystävyytemme ei ole pyörinyt pelkästään yhteisen työn ja kritiikin ympärillä - hän on auttanut ja tukenut minua monissa asioissa, kuten minäkin häntä. Olemme tunteneet toisemme jo yli 15 vuotta.

Olisikin helpompi ymmärtää, jos kyseessä olisi yksipuolinen kaveri, joka ottaa yhteyttä vain kun tarvitsee jotain. On tullut tällaisiakin ihmisiä tunnettua.

En voi tavata häntä kasvotusten, koska asumme nykyään eri maissa. Ja puhelimessa emme yleensä juttele, koska kumpikaan ei pidä siitä (minulle puhelimessa puhuminen on erityisen ahdistavaa puhevian takia).

(Ja vastaan vielä tuohon, että mitä jos hän pelkää minun suuttuvan kritiikistä - hänellä ei ole tietääkseni mitään syytä pelätä sellaista. Hän tietää, että olen rauhallinen ja tasapaksu tyyppi.)

Selasin illalla vanhoja sähköposteja ja huomasin, että itse asiassa viittasin käsikirjoitukseeni KAKSI kertaa. Ensimmäisen kerran kysyin suoraan, toisella kerralla sanoin siihen tyyliin, että se on pian valmis luettavaksi. Kummallakaan kerralla ystäväni ei reagoinut tuohon osaan sähköpostista mitenkään.

Mietin jopa, että ylireagoinko, kun pidän tätä hämmentävänä ja kummallisena.

Jos ystävä ei ole hyvä antamaan palautetta, niin eipä sillä palautteella mitään tee.

Itse laittaisin osia käsikirjoituksesta tekoälyn analysoitavaksi. Se ei varmasti jää sanattomaksi palautteenannossa. 

Kaffebulla kirjoitti:

En kysyisi uudestaan. Mutta en myöskään enää ikinä auttaisi häntä. 

Jotkut ihmiset ovat tuollaisia. Oma napa aina lähimpänä.

Huomenta Kaffebulla! Luitko tekstin loppuun asti ajatuksella? t. Dandere 

En mäkään välttämättä sitä hänen lukisi, vaan palauttaisin ja sanoisin vaan et ihan jees. Enkä anna mitään muuta palautetta. Tai sit kysyisin,miks lukisin sun ja antaisin palautetta jos sä et tee samaa? Ihan kommunikoimalla.

Onko mahdollista, että ystäväsi on jäänyt miettimään pyyntöäsi koska ehtisi auttamaan ja sitten unohtanut pyyntösi? Sellainekin on mahdollista, jos hänellä on ollut hektinen vaihe elämässään ja aika rajallista. 

Koska kyse on ammatillisesta tukemisesta , eikä pelkästään ystävyyden varjolla, niin on täysin asiallista kysyä vielä kolmannen kerran onko hän halukas auttamaan sinua. On hyvä viitata ajankohtaan, jolloin kysyit jo asiasta ja jäänyt miettimään onko ok lähettää kirjoitus hänelle = et halua vain lähettää sitä ilman hänen suostumustaan (tällaista pientä painostusta saa harrastaa, koska sinähän olet myös auttanut häntä).

Jos vastausta ei tule kuittaat sen sitten, että et saanut vastausta ja pitääkö se tulkita kieltäytymiseksi. Ei kannata jättää asiaa kaikertamaan. Sovit sitten vain nätisti, miten oma ajatuksesi olisi ollut vastavuoroisesti autella toinen toisianne ja ehkä on parempi, että jätetään ystävyyden nimissä työasiat ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Onko mahdollista, että ystäväsi on jäänyt miettimään pyyntöäsi koska ehtisi auttamaan ja sitten unohtanut pyyntösi? Sellainekin on mahdollista, jos hänellä on ollut hektinen vaihe elämässään ja aika rajallista. 

Koska kyse on ammatillisesta tukemisesta , eikä pelkästään ystävyyden varjolla, niin on täysin asiallista kysyä vielä kolmannen kerran onko hän halukas auttamaan sinua. On hyvä viitata ajankohtaan, jolloin kysyit jo asiasta ja jäänyt miettimään onko ok lähettää kirjoitus hänelle = et halua vain lähettää sitä ilman hänen suostumustaan (tällaista pientä painostusta saa harrastaa, koska sinähän olet myös auttanut häntä).

Jos vastausta ei tule kuittaat sen sitten, että et saanut vastausta ja pitääkö se tulkita kieltäytymiseksi. Ei kannata jättää asiaa kaikertamaan. Sovit sitten vain nätisti, miten oma ajatuksesi olisi ollut vastavuoroisesti autella toinen toisianne ja ehkä on parempi, että jätetään ys

On korrektia ilmoittaa jos tarvitsee mietintäaikaa.

Unohda tuollainen "ystävä". Älä ota enää yhteyttä äläkä vastaa. Olet hyväksikäytettävä tollo.

Yleinen ongelma auttamisessa, odotetaan vastavuoroisuutta. 

Älä odota mitään jos autat.

On tietysti ymmärrettävää että ajattelee avunannon toimivan ihmisten välillä vastavuoroisesti aina tarpeen mukaan mutta ei se toimi niin automaattisesti koskaan.

Älä siis auta jos odotat saavasi apua takaisin kun itse tarvitset.

Auta aina vain pyyteettömästi ja kun oikeasti haluat auttaa.

Jos et halua auttaa, opettele kieltäytymään kohteliaasti.

Jos huomaat että sinua käytetään hyväksi, älä enää auta. 

Vierailija kirjoitti:

Yleinen ongelma auttamisessa, odotetaan vastavuoroisuutta. 

Älä odota mitään jos autat.

On tietysti ymmärrettävää että ajattelee avunannon toimivan ihmisten välillä vastavuoroisesti aina tarpeen mukaan mutta ei se toimi niin automaattisesti koskaan.

Älä siis auta jos odotat saavasi apua takaisin kun itse tarvitset.

Auta aina vain pyyteettömästi ja kun oikeasti haluat auttaa.

Jos et halua auttaa, opettele kieltäytymään kohteliaasti.

Jos huomaat että sinua käytetään hyväksi, älä enää auta. 

Kannattaa kysyä vielä uudestaan jos asia vaivaa sinua. Jos ei vaivaa niin paljon etkä halua kysyä niin keksi muuta tilalle. Opit samalla hänestä enemmän. Ei kannata jättää asioita hoitamatta vain siksi että hän ei vastaa tai et tiedä uskallatko kysyä.

Aivan täysin mahdollista, että on jäänyt miettimään asiaa (sen toteutusta, aikataulua, omaa ehtimistä ja jaksamista...) ja sitten unohtanut palata asiaan. En nyt ihan suoriltaan olis välejä katkaisemassa, jos mikään ei muuten indikoi, että hän on ainoastaan hyväksikäyttäjä. Kysyisin uudetaan sanoilla "ai niin hei, olisitko muuten ehtinyt antaa sitä palautetta tästä mun tekstistä?" Älä kysy samalla jotain muuta, ainoastaan tätä asiaa. Vastauksesta voi sitten päätellä paljon.

Ystävä on voinut yksinkertaisesti unohtaa sanoa, että totta kai luen sen kässärin ja odottaa, kun lähetät sen. Siksi kysyisin uudestaan enkä laittaisi viestiin mitään muuta. Silloin hän ei lavertele muusta, vaan vastaa tai ei vastaa. Jos ei vastaa, hän ei jostain syystä halua lukea kässäriäsi. Ja jatkossa kieltäydyt lukemasta hänen tekstejään, ellei homma ole vastavuoroista.

Vierailija kirjoitti:

Ystävä on voinut yksinkertaisesti unohtaa sanoa, että totta kai luen sen kässärin ja odottaa, kun lähetät sen. Siksi kysyisin uudestaan enkä laittaisi viestiin mitään muuta. Silloin hän ei lavertele muusta, vaan vastaa tai ei vastaa. Jos ei vastaa, hän ei jostain syystä halua lukea kässäriäsi. Ja jatkossa kieltäydyt lukemasta hänen tekstejään, ellei homma ole vastavuoroista.

PS. Itselleni kävi ihan samalla tavalla eli näin ison vaivan ystäväni hyvin keskeneräisen kässärin työstämisessä, mutta hän jätti vastaamatta omaan pyyntööni kokonaan, vaikka kysyin pariin kertaan. Mutta meidän kohdalla oli kyse siitä, että olin auttavana osapuolena kaikessa muussakin. Ja ne muut asiat sitten kaatoivat ystävyyden, kässärijutuilla ei ollut merkitystä.

En tiedä johtuiko kieltäytyminen siitä, että hän pelkäsi, ettei pidä tekstistäni, oliko hänellä suorituspaineita vai oliko kyse vain siitä, että häntä ei kiinnosta ylipäätään muu kuin olla hyötyvänä osapuolena ystävyydessä.

Aika samanlainen ilmiö työpaikoilla, kun omitaan toisten ajatuksia, ideoita jne. Myös esihenkilö voi ottaa vain itselleen ansion ja arvostuksen jostakin hyvin onnistuneesta työstä tai projektista. 

En kysyisi asiasta mutta en seuraavalla kerralla olisi itse käytettävissä. Muuten jatkaisin yhteyttä.