Onko joillakin ollut niin vaikeaa, ettei oikein enää jaksa stressata? Toteaa vain, että jaaha, eiköhän tästäkin selvitä.

Oma rauhallisuus on kiehtovaa koska en aiemmin ollut tällainen. Elämä on romutettu niin monella tavalla ja perusteellisesti aiemmin, että nykyään kun sitä rakentaa palikoita yhteen, niin eipä siinä monetkaan asiat enää hetkauta jos välillä vähän ne palikat taas kaatuilevat hetkeksi.

Esimerkisi talousasiat on yksi. Kun ei ole rahaa ruokaan niin sitten ei ole. En itke tai romahtele. Yritän vain keksiä keinon saada ruokaa tai sitten paastoan. Mukavaa se ei ole mutta en jaksa aiheuttaa omaan sisäiseen maailmaani juurikaan draamaa sen takia. Muutenkin elämäni on sellaista, että olen yksin, isot velat mutta silti en omista juuri mitään, on tosi tiukkaa ollut. Eri puolella Suomea on muutama hyvä ystävä joita joskus näen mutta aika itsekseni olen. Töissä käyn ja teen sellaisia juttuja mihin voimavarat ja muut resurssit riittävät. 

Minun on nykyään vaikeaa valittaa monestakaan asiasta vaikka tiedän, että paremminkin voisi mennä. Silti olen ihan onnellinen. Minusta on ihana herätä joka aamu uuteen päivään, niinkään ei ole aina ollut. Olen muuttunut sisäisesti ja rakastan itseäni niin sen vuoksi vaikka minulla ei paljoa ole ulkoisesti niin tunnen silti olevani rikas tietyllä tavalla kun saan olla elossa.