Antaa olla
Onko kenellekkään tuttua tunne, että yrittää kauan uskoa ns hyvään, ja viedä asioita parempaan suuntaan ns hyvällä asenteella, ja kun tarpeeks paljo huomaa, olevansa aika yksin siinä yrittämisessä tulematta oikeen ymmärretyksi sitten kuitenkaan, niin tulee sellanen olo että antaa olla, ja loppuu se fiilis jotenki.
Kommentit (9)
Oletko avannut itseäsi riittävästi ja kertonut tuon asian ääneen? Se kannattaa aina tehdä, aina kannattaa tehdä ihan kaiken minkä pystyy niiden asioiden eteen.
Ei siis kannata pitää muita ihmisiä ajatustenlukijoina. Monet ohittavat sinun intentiosi joten ota lisävastuuta.
Vie yksin loppuun kaikki mahdollinen, älä odota keneltäkään apua tai tukea. Monet kontrolloivat tälläkin seikalla.
Ota siis kaikki vastuu, olet kuitenkin itse oman onnesi seppä ja vastuussa omasta onnestasi.
kyllä hyvään lopulta hyvällä vastataan, vaatii vain todellista kestävyyttä.
Niin no maailmassa on paljon pahuutta ja me ihmiset olemme syntisiä.
Itse uskon silti hyvään eli Jumalaan.
Uskon että elämän tarkoitus on hyvä ja että hyvä lopulta voittaa. Ja vaikka ihmiset ovat syntisiä, uskon kuitenkin että Jumalan luotuina ihmiset ovat arvokkaita ja Jumalan rakkauden kohteita.
Mielestäni sitä että uskoo hyvään ja yrittää saada aikaan hyvää tässä maailmassa ei kannata perustaa sille odotukselle että sitten saa jotain hyvää tältä maailmalta.
Se hyvään uskominen itsessään tekee elämän paremmaksi.
Olisi hirveää elää jos ei uskoisi eikä pyrkisi hyvään.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Olen luovuttanut jo toistakymmentä vuotta sitten.