Lue keskustelun säännöt.
Miksei työttömät tee vallankaappausta tässä maassa?
27.11.2025 |
Työttömiä on tarpeeksi valtaamaan tärkeimmät rakennukset kuten eduskuntatalo, sisäministeriö, presidentin asunto ja linna, armeijan päämaja. 400 000 työtöntä kyllä pystyy siihen ja sitten joku työttömistä alkaa pääministeriksi ja presidentiksi ja uusi hallitus valitaan työttömistä. Vanha hallitus karkotetaan siperiaan. Ei pitäisi olla vaikeaa, sitten vaan alatte töitä tarjoamaan muille työttömille ja hallituksen palkat lasketaan ja muiden viranomaisten palkat lasketaan sille tasolle että ne pärjää muttei joudu kodottomaksi.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Hahahhahaha! Vitsin murjaisit. Jos ei kykene edes työvoimatoimistoon sohvalta vääntäytymään, niin ei siinä paukut taida ihan vallankaappaukseenkaan riittää 🤣
Sinne työvoimatoimistoon ei enää vaivaudu kukaan vaan netissä tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaatii aikaa ja energiaa alkaa hoitamaan yhtään mitään, omia saati sitte muiden asioita. Jokainen vain töihin, töitä on. Siis ennenkuin viimeinenkin maksava yrittäjä ja töitä tekevä lähtee maasta.
200 000 ei osaa suomen kieltä eikä täten ymmärtäisi ohjeita kuinka tehdään vallankumous...
Vierailija kirjoitti:
Vaatii aikaa ja energiaa alkaa hoitamaan yhtään mitään, omia saati sitte muiden asioita. Jokainen vain töihin, töitä on. Siis ennenkuin viimeinenkin maksava yrittäjä ja töitä tekevä lähtee maasta.
Maksava yrittäjä? Yrittäjällehän maksetaan.
Teemmekin. Keväällä 2027, ellei tule ennenaikaisia vaaleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko meillä ikinä ennen ollut mielisairaita ministerejä?
Vierailija kirjoitti:
Kelarotan uusi elämä
Olipa kerran Kelarotta, eli Kalle, joka asui pienessä yksiössään betonilähiössä. Kalle sai lempinimensä naapureilta, sillä hän eleli Kelan tuilla ja tuli harvoin nähdyksi tekemässä varsinaista palkkatyötä. Useimmiten hänet tavattiin kerrostalon kellarikerroksesta, jossa hän vietti aikaa muiden "kellarotiksi" kutsuttujen kanssa. Kalle oli kuitenkin kyllästynyt siihen, että häntä pidettiin vain "Kelarottana". Hän halusi kokeilla, miltä tuntuisi tehdä jotain ihan oikeasti ja ehkä päästä elämässä eteenpäin.Eräänä aamuna Kalle päätti ryhdistäytyä. Hän katseli asuntoaan, jonka nurkkiin oli kertynyt aikamoista sekamelskaa, ja huokaisi. "Tämä ei tästä parane, jos en tee asialle jotain," hän mutisi itsekseen. "Minä menen töihin! Kokeilen ainakin."
Kalle ei ollut käynyt töissä pitkään aikaan, joten hän alkoi etsiä sopivaa työpaikkaa verkosta ja kaupungin ilmoitustauluilta. Hän
Jankuti jankuti, vaihda jo levyä typerys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömät tekisi vallankumouksen ? Hah.
Hyvä jos yhtä työhakemusta jaksavat väkertää...
Hei kelarottaa jankkaava luuserituraani, kauanko olet kärsinyt peräsuolen laskeumasta??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kelarotan elämässä käänne parempaan huomiseen: Tukien leikkaukset ajoivat työelämään ja kohti uutta vapautta!
Kelarotta oli pienessä suomalaisessa kaupungissa (Akaa) asuva rotta, joka oli vuosikausia elänyt mukavasti yhteiskunnan tukien varassa. Hän oli saanut työttömyyskorvausta ja asumistukea, eikä ollut nähnyt tarpeelliseksi mennä töihin, sillä elämä soljui mukavasti pelkkien tukien varassa lihoen. Hän vietti päivät puistoissa ryypäten ja rellestäen toisten Kelarottien kanssa, ja iltaisin hän katseli televisiota, joi olutta, poltti tupakkia ja pelasi pelejä.
Eräänä päivänä hänen maailmaansa kuitenkin järkytti iso uutinen: hallitus oli päättänyt leikata sosiaalitukia. Rotat kaupungissa alkoivat kuiskia, että tukien varassa eläminen ei enää kohta riittäisi edes vuokran maksuun, saati kaljoihin. Kelarotta ei ollut uskoa kuulemaansa. "Ei kai tätä oikeasti tehdä? Minähän en töihin lähde!" hän tuhahti raivoissaan rotta tovereilleen.
Mutta viikot kuluivat kaljaa juoden, ja tukien määrä väheni pikkuhiljaa. Pian Kelarotalla ei ollut enää varaa ostaa lempijuustoaan ja kaljaa kaupasta. Hän huomasi, että vuokranmaksu alkoi jäädä jälkeen. Hätääntyneenä hän päätti tehdä jotain, mitä ei ollut koskaan kuvitellut tekevänsä: hän alkoi etsiä töitä.
Kelarotta selasi työpaikkailmoituksia netissä ja huomasi, ettei hänellä ollut paljoa taitoja tai kokemusta. Hän kuitenkin pisti itsensä rohkeasti likoon ja haki monia paikkoja. Viikkojen odottelun jälkeen eräänä aamuna hänen sähköpostiinsa saapui viesti: roskakuskin paikka olisi tarjolla.
Roskakuskina työskentely ei ollut mitään glamouria, mutta Kelarotta tiesi, ettei hänellä ollut varaa olla nirso. Hän tarttui työhön ja oppi nopeasti roskien keruun salat. Hän ajoi ympäri kaupunkia roskakuskin lavetti kiiltäen ja nosti roskapönttöjä voimiensa takaa. Työ oli raskasta, mutta siinä oli oma palkitsevuutensa ja mikä parasta, hän sai taas säännöllistä tuloa.
Kaupungilla toiset Kelarotat katsoivat häntä kummissaan. "Miten sinä jaksat nousta joka aamu viideltä ja mennä töihin?" he kysyivät. Kelarotta naurahti ja vastasi: "Se tuntuu aluksi raskaalta, mutta tiedättekö mitä? Töissä käynti antaa enemmän vapautta kuin jatkuva tukien varassa eläminen. Minä saan nyt päättää omasta elämästäni."
Vaikka Kelarotta ei ollut aluksi innoissaan työelämään siirtymisestä, hän huomasi, että elämässä oli paljon enemmän sisältöä ja mielekkyyttä, kun hän oli osa jotain suurempaa. Hän tunsi ylpeyttä tekemästään työstä ja siitä, että hän auttoi pitämään kaupungin siistinä. Ja mikä parasta, hän ei enää elänyt pelkästään tukien varassa hänellä oli oma tulo ja oma tapa kantaa vastuunsa.
Lopulta Kelarotta tuli siihen tulokseen, että vaikka tukien leikkaukset olivat aluksi tuntuneet epäoikeudenmukaisilta, ne olivat saaneet hänet muuttamaan elämänsä parempaan suuntaan. Töissä käynti antoi hänelle paitsi rahaa, myös itsevarmuutta ja tarkoituksen tunnetta.
Tarina perustuu täysin tositapahtumiin.
Olipa kerran Kelarotta, mies, joka eli Suomen sosiaaliturvan varassa eikä nähnyt suurta intoa lähteä töihin. Kelarotta ei ollut laiska hän oli itse asiassa varsin kekseliäs ja taitava navigoimaan byrokratian sokkeloissa. Sen sijaan, että olisi kiirehtinyt työelämään, hän käytti taitonsa kääntämällä jokaisen tuen ja avustuksen hyödykseen parhaalla mahdollisella tavalla.
Aamuisin Kelarotta istui kotisohvalla kahvikuppi kädessä ja kävi läpi Kelan lähettämiä papereita. Hänellä oli taito löytää jokaisesta hakemuksesta kohta, johon saattoi vedota saadakseen hieman lisää tukea. Kelarotta tiesi, kuinka merkitä tietty ruutu lomakkeesta tai selittää elämäntilanteensa siten, että päätös olisi aina hänelle edullinen.
Vaikka monista tuntui, että Kelarotta vain "vetkutteli" kotonaan, hän eli omaa erikoista arkeaan täysillä. Hänen päivänsä täyttyivät erilaisista Kelan byrokraattisista seikkailuista: joskus hänen oli perusteltava asumistuen tarvetta, toisinaan hän haki toimeentulotukea ja toisinaan taas oikaisi tekemänsä päätöksen saadakseen lisäaikaa hakemuksen täyttämiseen. Hän tunsi jokaisen lomakekoodin ja täpän kuin omat taskunsa ja osasi jopa ennakoida, milloin hänen seuraava päätöksensä tulisi postista.
Ystävät ja tuttavat naureskelivat, että Kelarotta oli kehittänyt aivan omanlaisen taitonsa elämän varmisteluun. Kelarotta saattoi hymyillen kertoa, miten oli selviytynyt vielä yhdestä tuen uusimisesta tai saanut Kelalta lahjakortin kauppaan taloudellisen tuen muodossa. Hänen päivittäinen seikkailunsa oli löytää aina jokin uusi tapa selvitä vielä yksi kuukausi eteenpäin ilman työpaikan hankkimista.
Lopulta Kelarotasta tuli paikallinen legenda. Ihmiset puhuivat hänen oveluudestaan ja siitä, miten hän aina onnistui saamaan tukea tavalla tai toisella. Ja vaikka osa ihmetteli hänen valintojaan, he kaikki tiesivät yhden asian varmaksi: jos joku osasi Kela-järjestelmän kuin omat taskunsa, se oli Kelarotta.
Ja niin hän jatkoi "seikkailuaan", pyörittäen taitavasti elämäänsä tuista ja avustuksista, nauttien jokaisesta pienestä voitosta, jonka hän Kelalta itselleen voitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei kelarottaa jankkaava luuserituraani, kauanko olet kärsinyt peräsuolen laskeumasta??
Niin?
Heitä on 350 000 ja muita suomalaisia 5 200 000 että ei ehkä ihan onnistu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan kuitenkin sivistysmaassa jossa asiat pitäisi voida hoitaa puhumalla eikä väkivallalla kuten jossain barbaarisessa kehitysmaassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatii aikaa ja energiaa alkaa hoitamaan yhtään mitään, omia saati sitte muiden asioita. Jokainen vain töihin, töitä on. Siis ennenkuin viimeinenkin maksava yrittäjä ja töitä tekevä lähtee maasta.
Maksava yrittäjä? Yrittäjällehän maksetaan.
Ai niin pari tuottavaa filmaa myytiin taas, työttömätkö ostivat?
Vierailija kirjoitti:
Teemmekin. Keväällä 2027, ellei tule ennenaikaisia vaaleja.
Vasemmistoliitto suunnitteli hallituksen epädemokraattista kaatamista jo 2023. Varma tieto. Suomi on demokratia ja yksi hallituskausi kestää vain 4 vuotta. Sitten taas äänestetään demokraattisesti. Emme kaipaa epädemokratiaa.
Kelarottaa jankkaava autistivammainenhan hermostui toden teolla 🤣🤣🤣🤣
Rahasysteemi tulee pankeilta ja kauempaa. Kansalaisilla voisi olla omaa valuuttaa.
Vaatii aikaa ja energiaa alkaa hoitamaan yhtään mitään, omia saati sitte muiden asioita. Jokainen vain töihin, töitä on. Siis ennenkuin viimeinenkin maksava yrittäjä ja töitä tekevä lähtee maasta.