Apua, miten katkaista emotionaalinen yhteys/riippuvuus tiettyyn herkkuun!

Lapsuuteni oli vaikea ja koin paljon yksinäisyyyttä jne. Yhdistän noihin vaikeisiin aikoihin kuitenkin yhden lohdullisen ja positiivisen muiston: kaurakeksit! Oltiin vähävaraisia, mutta aina kaapissa oli ainekset kaurakekseihin. Margariinia, sokeria ja kurahiutaleita (ripaus suolaa) Tein näitä keksejä usein ja yhtä usein varmaankin puolet taikinasta söin raakana suoraan kulhosta (:P) ne oli lapsenkin helppo valmistaa ja monesti teinkin näitä koulun jälkeen, synttäreille, sisarusten kanssa, jouluna...keksit toivat lohtua ja olivat samalla kivaa tekemistä ja mitä ihanin itsetehty herkku.





Valitettavasti vain taisin tehdä niitä niin usein että koko lapsuusajan olin todella pyöreä, mikä siihen aikaan ei ollut kovinkaan yleistä. Sittemmin luovuin keksien teosta pitkäski aikaa, mutta nyt aikuisena huomaan vaikeina aikoina ikävöiväni näitä keksejä ja niiden tekemistä ja sitä taikinaa! Miellän ne kuitenkin aika epäterveelliseksi syötäväksi, joten en tee niitä juuri koskaan MUTTA silti jonkinlainen tunneyhteys niihin on yllättävänkin tiuksaa...monesti kun tunnen oloni yksinäiseksi tai ahdistuneeksi menen kaapille ja puoliautomaattisesti isken johonkin kupposeen kaurahiutaleita, sokeria ja margariinia jos sitä sattuu olemaan, mutta yhtä lailla voin korvata tuon rasvan osuuden hillolla, jogurtilla jne. jotta saisin edes jotain taikinantapaista aikaiseksi mikä muistuttaa noista kekseistä. 



Kysymys kuitenkin kuuluu: Miten voisin työstää tätä asiaa ja henkistä ahdistusta, jotenkin muutoin, kuin kerta toisensa jälkeen toistavani lapsuudessa oppimaani toimintatapaa?