Lue keskustelun säännöt.
Mistä lähtien Suomessa on puhuttu "duunariperheistä" ja "paremmista perheistä"
26.11.2025 |
En ole muualla kuin tällä palstalla kuullut puhuttavan paremmasta ja huonommasta perhetaustasta. Kukaan ei puhu tämmöisestä päin näköä kenellekään. Ja jos puhuu, niin on juntti. Ettäs tiedätte, hienompi väki.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Punikistista dikotomiaa.
Tähänkö se sitten liittyy? Poliittisiin arvoihin?
Lapsuudessani esim. hyvätuloiset yrittäjävanhemmat, akateemisten koulutustensa mukaisissa (johto)asemissa työskennelleet isovanhemmat, muut lähipiirin aikuiset lääkäreistä pappeihin ja miljoonatuloisiin teollisuusyrittäjiin eivät todellakaan koskaan puhuneet noin, mutta he kaikki olivat poliittisesti oikealla.
Nyt aikuisena omasta kaveripiiristä todellakin vain vassarit puhuu näistä, ei esim. kokoomusta äänestävät KTM-kaverit koskaan. Lapsena en tuntenut vassareita, joten ehkä siksi en kuullut tuollaista puhetta duunareista? Olisihan se myös ollut outoa, jos vanhempani olisivat puhuneet työntekijöistään jotenkin arvottaen.
Onko se siis aina ollut näin? Vassareiden heiniä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessani 80-luvulla vanhempani ainakin puhuivat duunariperheistä. Vanhempani siis molemmat tohtoreiksi väitelleitä; isä fysiikasta Hgin yliopisto, äiti johtamisesta, Kauppakorkea.
Minä taas en rehellisesti koskaan lapsena kuullut tuollaista puhetta, vaikka lähipiirin aikuisista kaikki olivat koulutettuja ja/tai hyvin pärjääviä yrittäjiä.
Joo, minun isäni oli kansainvälisesti arvostettu huippumies ja dosentti Hgin yliopistossa, äitini henkilöstöjohtaja suuressa valtionyhtiössä.
Kaikki opettajat, ym maisterit, yrittäjistä puhumattakaan olivat heille työväenluokkaa.
Onko tämä sarkasmia tai mustaa huumoria?
Tietysti on sitten erikseen ne ihmiset, joilla on sydämen sivistystä. Heitä on kaikissa yhteiskuntaluokissa, mutta se riippuu luonteesta eikä koulutuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessani 80-luvulla vanhempani ainakin puhuivat duunariperheistä. Vanhempani siis molemmat tohtoreiksi väitelleitä; isä fysiikasta Hgin yliopisto, äiti johtamisesta, Kauppakorkea.
Minä taas en rehellisesti koskaan lapsena kuullut tuollaista puhetta, vaikka lähipiirin aikuisista kaikki olivat koulutettuja ja/tai hyvin pärjääviä yrittäjiä.
Joo, minun isäni oli kansainvälisesti arvostettu huippumies ja dosentti Hgin yliopistossa, äitini henkilöstöjohtaja suuressa valtionyhtiössä.
Kaikki opettajat, ym maisterit, yrittäjistä puhumattakaan olivat heille työväenluokkaa.
Joo. Minä tunnen parhaillaan noissa asemissa olevia useita ihmisiä, eivätkä he puhu noin.
Myös omassa lähisuvussani on tuota vanhempiesi ikäluokkaa esim. yhdessä suuryhtiöissä yhden osaston johtajana toiminut ekonomi, ja oikeusneuvos, mutta en ole heidänkään kuullut puhuvan noin.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on selvä kastijako. Ennen siitä puhuttiin vain salaa kuiskien. Viimeisten 15 v. aikana siitä on puhuttu kovaan ääneen, eikä kukaan häpeä puheitaan. Halusitte, tai ette, Suomi ON luokkayhteiskunta.
Ei ole luokkayhteiskunta. Jokaisella duunarilla on mahdollisuus opiskella. Kyllä duunareista ja akateemisista puhutaan, mutta en mikään niissä puheissa mitään väheksymistä ole kokenut.
Sitä paitsi luokkajako ei riipu opinnoista. Kuka tahansa tohtoriperheen 9, 5 keskiarvolla oleva tyttö voi haluta kosmetologiksi ja opiskella sen ammatin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä lähtien kun raha on keksitty, niin on ollut ne köyhät duunarit ja paremmat perheet.
Se just kun yrittäjäduunarit ei ole niitä köyhiä usein, joskus kyllä. Aloja on niin monenlaisia.
Luokkajakoa syntyy silloin, kun vähän kouluja käynyt ja pienipalkkainen ihminen menee naimisiin korkeammin koulutetun ja parempipalkkaisen ihmisen kanssa. Silloin tämä pienipalkkaisempi - yleensä nainen - nostaa itsensä ja perheensä työväen yläpuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Punikistista dikotomiaa.
Tähänkö se sitten liittyy? Poliittisiin arvoihin?
Lapsuudessani esim. hyvätuloiset yrittäjävanhemmat, akateemisten koulutustensa mukaisissa (johto)asemissa työskennelleet isovanhemmat, muut lähipiirin aikuiset lääkäreistä pappeihin ja miljoonatuloisiin teollisuusyrittäjiin eivät todellakaan koskaan puhuneet noin, mutta he kaikki olivat poliittisesti oikealla.
Nyt aikuisena omasta kaveripiiristä todellakin vain vassarit puhuu näistä, ei esim. kokoomusta äänestävät KTM-kaverit koskaan. Lapsena en tuntenut vassareita, joten ehkä siksi en kuullut tuollaista puhetta duunareista? Olisihan se myös ollut outoa, jos vanhempani olisivat puhuneet työntekijöistään jotenkin arvottaen.Onko se siis aina ollut näin? Vassareiden heiniä?
Vaikea sanoa. Omassa suvussa on ollut kaupunkityöläisten lisäksi myös korkeakoulutettuja, pienviljelijöitä, yrittäjiä ja kokoomuksen äänestäjiä. On ateisteja ja uskovaisia. Kotioloissa olen tottunut käyttämään myös duunari-sanaa mutta en koe sitä mitenkään arvottavana hyvässä tai pahassa. Totuus on kuitenkin, että yhteiskunnassa on eri ihmisryhmiä, joilla on erilaisia perinteitä ja tapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessani 80-luvulla vanhempani ainakin puhuivat duunariperheistä. Vanhempani siis molemmat tohtoreiksi väitelleitä; isä fysiikasta Hgin yliopisto, äiti johtamisesta, Kauppakorkea.
Minä taas en rehellisesti koskaan lapsena kuullut tuollaista puhetta, vaikka lähipiirin aikuisista kaikki olivat koulutettuja ja/tai hyvin pärjääviä yrittäjiä.
Joo, minun isäni oli kansainvälisesti arvostettu huippumies ja dosentti Hgin yliopistossa, äitini henkilöstöjohtaja suuressa valtionyhtiössä.
Kaikki opettajat, ym maisterit, yrittäjistä puhumattakaan olivat heille työväenluokkaa.
Onko tämä sarkasmia tai mustaa huumoria?
Tietysti on sitten erikseen ne ihmiset, joilla on sydämen sivistystä. Heitä on kaikissa yhteisk
Ei, opettajat, yrittäjät yms olivat vanhempieni mielestä työväenluokkaisia ja matalakoulutettuja. Katsantokanta riippuu siitä, kuka itse on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Satoja vuosia
Joo silloin oli nimitys vaan raavas ja aatelinen ym. vastaavaa.Raavas teki työt ja aatelinen keräsi rahat, antoi sitten itku silmässä pari neliötä maata että raavas voi rakentaa mökin ja jatkaa hänen palvelemistaan.Kun katsoo nykypäivää niin eipä ole juuri mikään muuttunut merkittävästi, kyllä se rahavirta menee rikkaiden taskuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessani 80-luvulla vanhempani ainakin puhuivat duunariperheistä. Vanhempani siis molemmat tohtoreiksi väitelleitä; isä fysiikasta Hgin yliopisto, äiti johtamisesta, Kauppakorkea.
Minä taas en rehellisesti koskaan lapsena kuullut tuollaista puhetta, vaikka lähipiirin aikuisista kaikki olivat koulutettuja ja/tai hyvin pärjääviä yrittäjiä.
Joo, minun isäni oli kansainvälisesti arvostettu huippumies ja dosentti Hgin yliopistossa, äitini henkilöstöjohtaja suuressa valtionyhtiössä.
Kaikki opettajat, ym maisterit, yrittäjistä puhumattakaan olivat heille työväenluokkaa.
Joo. Minä tunnen parhaillaan noissa asemissa olevia useita ihmisiä, eivätkä he puhu noin.
Myös omassa lähisuvussani on tuota
80-luvusta kerroin. Silloin ei jokainen työläisperheen lapsi saanut mahdollisuutta ilmaiseen korkeakoulututkintoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Punikistista dikotomiaa.
Tähänkö se sitten liittyy? Poliittisiin arvoihin?
Lapsuudessani esim. hyvätuloiset yrittäjävanhemmat, akateemisten koulutustensa mukaisissa (johto)asemissa työskennelleet isovanhemmat, muut lähipiirin aikuiset lääkäreistä pappeihin ja miljoonatuloisiin teollisuusyrittäjiin eivät todellakaan koskaan puhuneet noin, mutta he kaikki olivat poliittisesti oikealla.
Nyt aikuisena omasta kaveripiiristä todellakin vain vassarit puhuu näistä, ei esim. kokoomusta äänestävät KTM-kaverit koskaan. Lapsena en tuntenut vassareita, joten ehkä siksi en kuullut tuollaista puhetta duunareista? Olisihan se myös ollut outoa, jos vanhempani olisivat puhuneet työntekijöistään jotenkin arvottaen.Onko se siis aina ollut näin? Vassareiden heiniä?
Vaikea sanoa. Omass
Joo. Keksin tähän kyllä muitakin syitä, mutta ei niistä sen enempää.
Tottahan se tietysti on, että ihmisillä on erilaisia piirejä, mutta minä en ole koskaan lapsuudessani kuullut puhuttavan niistä.
Nyt muistin, että olihan esim. yksi isovanhempieni ystävä proffana Helsingin yliopistolla samaan aikaan kun tuon kasarin kasvatin tohtorivanhemmat olivat siellä, mutta en minä tuoltakaan ihmiseltä kuullut koskaan mitään erikoista.
Minä siis olen matkustellutkin isovanhempieni ja heidän ystävieni kanssa, joten on heidän ystävätkin tulleet tutuiksi, eivätkä jääneet etäisiksi. Varmasti näissäkin piireissä on eroja, ja erilaisia kuplia.
No kyllä puhuu. Mietipä vaikka taannoista julkkiksen somevideota siitä kun lapsi vietiin tutustumaan niihin "huonompiin" oloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on selvä kastijako. Ennen siitä puhuttiin vain salaa kuiskien. Viimeisten 15 v. aikana siitä on puhuttu kovaan ääneen, eikä kukaan häpeä puheitaan. Halusitte, tai ette, Suomi ON luokkayhteiskunta.
Ei ole luokkayhteiskunta. Jokaisella duunarilla on mahdollisuus opiskella. Kyllä duunareista ja akateemisista puhutaan, mutta en mikään niissä puheissa mitään väheksymistä ole kokenut.
Sitä paitsi luokkajako ei riipu opinnoista. Kuka tahansa tohtoriperheen 9, 5 keskiarvolla oleva tyttö voi haluta kosmetologiksi ja opiskella sen ammatin.
Mahdollisuus kouluttautumisen kautta luokkaretkeen ei poista luokkayhteiskunnan olemassaoloa. Ei tietenkään, lapsellinen ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessani 80-luvulla vanhempani ainakin puhuivat duunariperheistä. Vanhempani siis molemmat tohtoreiksi väitelleitä; isä fysiikasta Hgin yliopisto, äiti johtamisesta, Kauppakorkea.
Minä taas en rehellisesti koskaan lapsena kuullut tuollaista puhetta, vaikka lähipiirin aikuisista kaikki olivat koulutettuja ja/tai hyvin pärjääviä yrittäjiä.
Joo, minun isäni oli kansainvälisesti arvostettu huippumies ja dosentti Hgin yliopistossa, äitini henkilöstöjohtaja suuressa valtionyhtiössä.
Kaikki opettajat, ym maisterit, yrittäjistä puhumattakaan olivat heille työväenluokkaa.
Onko tämä sarkasmia tai mustaa huumoria?
Tietysti on sitten erikseen ne ihmiset, joilla
Ei, opettajat, yrittäjät yms olivat vanhempieni mielestä työväenluokkaisia ja matalakoulutettuja. Katsantokanta riippuu siitä, kuka itse on.
Kyllä se kertoo myös ihmisestä. Noin minunkin isoisoäitini oli aikoinaan ajatellut, eli ei hyväksynyt isovanhempani kumppanivalintaa, sillä tämä kumppani oli hänen sanojensa mukaan vain opettaja. Yrittäjistä hän tosin piti, ja korkea-arvoisista sotilaista.
Minua aidosti hävettää, että olen noin epähumaanin naisen jälkeläinen.
Eihän piiat ja rengit ja puotipuksut ja kalastajat ja vossikkakuskit , kadunlakaisijat, jne olleet duunareita sit kai.