Lue keskustelun säännöt.
Mistä lähtien Suomessa on puhuttu "duunariperheistä" ja "paremmista perheistä"
26.11.2025 |
En ole muualla kuin tällä palstalla kuullut puhuttavan paremmasta ja huonommasta perhetaustasta. Kukaan ei puhu tämmöisestä päin näköä kenellekään. Ja jos puhuu, niin on juntti. Ettäs tiedätte, hienompi väki.
Kommentit (36)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä lähtien kun raha on keksitty, niin on ollut ne köyhät duunarit ja paremmat perheet.
Kun olin nuori oli jakolinja oppikoulussa olevat ja kansakoulussa olevat. Lukio/opiskelijanuoret ja työläisnuoret. Eri tanssipaikat, lukiolaisen syvä halveksunta vaikka kaupan harjoittelijatytölle asioidessaan.
Hmmm joo, ei tosiaan livenä kuule tuollaista puhetta.
Netissä se on yleistä, ja olisiko siinä yksi syy työn arvostuksen romahtamiseen mistä nyt on mediassa kirjoiteltu?
Eli siinä, missä netti on tuonut miesten ajatukset naisten silmien eteen, niin netti on tuonut myös ylemmyyttä tuntevien koulutettujen ihmisten ajatukset kaikelle kansalle luettavaksi, mitä ajattelevat duunareista, työmiehistä, lähihoitajista jne.
Ja nyt sitten valitetaan, ettei niitä kunnon työmiehiä enää löydy, eikä työn tekemistä arvosteta.
Lapsuudessani 80-luvulla vanhempani ainakin puhuivat duunariperheistä. Vanhempani siis molemmat tohtoreiksi väitelleitä; isä fysiikasta Hgin yliopisto, äiti johtamisesta, Kauppakorkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut akateemiset ovat aika reppanoita ja eivät pysty millään muulla pätemään kuin sillä koulutuksellaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessani 80-luvulla vanhempani ainakin puhuivat duunariperheistä. Vanhempani siis molemmat tohtoreiksi väitelleitä; isä fysiikasta Hgin yliopisto, äiti johtamisesta, Kauppakorkea.
Minä taas en rehellisesti koskaan lapsena kuullut tuollaista puhetta, vaikka lähipiirin aikuisista kaikki olivat koulutettuja ja/tai hyvin pärjääviä yrittäjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt -73 ja kyllä kasarilla puhuttiin ihan yleisesti paremmista perheistä ja huonommista.
Olisiko 1800-luvun loppupuolelta lähtien.
Suomihan oli puhdas kehitysmaa jossa teollistuminen tapahtui vasta pari sataa vuottaa muuta eurooppaa jäljessä joten eihän meillä ollut duunariammattejakaan ennen kuin lähempänä 1900-luvun taitetta
Sääty-yhteiskunnassahan niitä parempia perheitä vasta olikin ja veitsentarkat rajat kaikkien välillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei eli ennen vanhaan kasarilla tuollainen puhe ollut normaalia?
Ehkä nykynuoret eivät vaan kestä enää sellaista sitten, kun on kasvatettu eri tavalla ja yhteiskunta muuttunut sekä maailma globalisoitunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihervassunaiset ovat olleet viisaita, täytyy myöntää.
Otetaan rikastuttajia maahan ja tehdään heistä taksikuskeja.
Näin on taattu se, että saa baari-illan päätteeksi, ei tarvitse kuin leikkiä nukkuvaa...
Vierailija kirjoitti:
Hmmm joo, ei tosiaan livenä kuule tuollaista puhetta.
Netissä se on yleistä, ja olisiko siinä yksi syy työn arvostuksen romahtamiseen mistä nyt on mediassa kirjoiteltu?
Eli siinä, missä netti on tuonut miesten ajatukset naisten silmien eteen, niin netti on tuonut myös ylemmyyttä tuntevien koulutettujen ihmisten ajatukset kaikelle kansalle luettavaksi, mitä ajattelevat duunareista, työmiehistä, lähihoitajista jne.
Ja nyt sitten valitetaan, ettei niitä kunnon työmiehiä enää löydy, eikä työn tekemistä arvosteta.
Kyllä ne duunariperheet ovat aina ymmärtäneet paikkansa, että se ei ole samalla viivalla paremman väen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessani 80-luvulla vanhempani ainakin puhuivat duunariperheistä. Vanhempani siis molemmat tohtoreiksi väitelleitä; isä fysiikasta Hgin yliopisto, äiti johtamisesta, Kauppakorkea.
Minä taas en rehellisesti koskaan lapsena kuullut tuollaista puhetta, vaikka lähipiirin aikuisista kaikki olivat koulutettuja ja/tai hyvin pärjääviä yrittäjiä.
Joo, minun isäni oli kansainvälisesti arvostettu huippumies ja dosentti Hgin yliopistossa, äitini henkilöstöjohtaja suuressa valtionyhtiössä.
Kaikki opettajat, ym maisterit, yrittäjistä puhumattakaan olivat heille työväenluokkaa.
Suomessa on selvä kastijako. Ennen siitä puhuttiin vain salaa kuiskien. Viimeisten 15 v. aikana siitä on puhuttu kovaan ääneen, eikä kukaan häpeä puheitaan. Halusitte, tai ette, Suomi ON luokkayhteiskunta.
Omassa suvussa työläistaustaa kaupungissa ja kyllä kotona puhuttiin duunareista. Oli duunarit, konttorihenkilöt, korkeakoulutetut ja sitten ne, jotka olivat rikkaista suvuista. Tosin eihän näistä asioista yleensä puhuttu kuin kotona perheen kesken, koska politiikasta ei haluttu puhua vieraiden kanssa.
Synnyin 60-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessani 80-luvulla vanhempani ainakin puhuivat duunariperheistä. Vanhempani siis molemmat tohtoreiksi väitelleitä; isä fysiikasta Hgin yliopisto, äiti johtamisesta, Kauppakorkea.
Minä taas en rehellisesti koskaan lapsena kuullut tuollaista puhetta, vaikka lähipiirin aikuisista kaikki olivat koulutettuja ja/tai hyvin pärjääviä yrittäjiä.
Joo, minun isäni oli kansainvälisesti arvostettu huippumies ja dosentti Hgin yliopistossa, äitini henkilöstöjohtaja suuressa valtionyhtiössä.
Kaikki opettajat, ym maisterit, yrittäjistä puhumattakaan olivat heille työväenluokkaa.
* huipputiedemies
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on selvä kastijako. Ennen siitä puhuttiin vain salaa kuiskien. Viimeisten 15 v. aikana siitä on puhuttu kovaan ääneen, eikä kukaan häpeä puheitaan. Halusitte, tai ette, Suomi ON luokkayhteiskunta.
Lähinnä Kalevien ja Ulla-Helenoiden mielestä.
Äitini puhui 80 - luvulla lapsuudessani herroista. Nämä oli lääkäriperheitä ym.
Kyllä puhutaan, riippuu tosin kuulijakunnasta, puhutaanko näistä asioista kyseisillä nimityksillä.