Ero edessä vai mitä teen? Miehen kanssa yhteiselämä tökkii...
Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta, joita hoidan kotona. Mies käy töissä, mutta on aina kohtuudella osallistunut lastenhoitoon ja kotitöihin. Muutama kuukausi sitten alkoi tälläinen, ettei mies kotona enää _tee mitään_.
Lapset ovat nyt täysin minun vastuullani, ruokailut, ulkoilut ja nukkumiset niin arkena kuin viikonloppuna. Samoin kaikki kotityöt, siivoaminen, pyykinpesu, ruoanlaitto ja kaupassa käynti. Mies tulee töistä klo 17, jolloin syömme koko perhe ja sen jälkeen mies joko katoaa työhuoneeseen tietokoneelle tai makaa sohvalla loppuillan. Pari kertaa viikossa lähtee illalla kavereilleen käymään, jonne kyllä ottaa kaksi vanhinta lasta mukaan, jos pyydän eli se on ainoa keino kun saan hieman rauhaa esim siivota kotia ilman että kaikki lapset pyörivät jaloissa. Vahtii lapsia sen aikaa kun käyn kaupassa, muttei esim laita sillä aikaa heille iltapalaa vaikka olisi sen aika ja lapset pyytävät, vaan sanoo että odottakaa äitiä.
Alan olla todella väsynyt tätä tilannetta ja eilen miestä tästä ripitinkin jo ties kuin moneen kertaan, että tarvitsen apua ja haluan hänenkin osallistuvan edes kodin siistinäpitoon ja lasten iltanukutuksiin, joka on aikamoinen rumba. Ja että kaupassakin voisi joskus käydä.
Mies suutahti ja sanoi että " itsehän sinä olet ne (lapset) halunnut, mitä sä valitat" . Sanoin etten enää jaksa tälläistä johon mies tuumasi " senkun lähdet kävelemään sitten, älä ruikuta siinä" .
Tästä sain kuvan, ettei mies edes aio muutta käytöstä ja jos minulle ei kelpaa niin voin erota. Itkin itseni uneen, mies ei tullut missään vaiheessa pyytämään anteeksi tai sopimaan ja aamulla lähti töihin sillä aikaa kun olin suihkussa. Tuntuu, etten enää edes tunne tuota ihmistä ja jos yhteiselo on jatkossa tälläistä niin mielummin jään yksin. En vain " osaa erota" en tiedä mitä tehdä, minne muutan jne, olen ihan lamaantunut eilisiltaisesta " keskustelusta" .
Mietin muuttuiko miehesi käytös, koska et ollut koskaan tyytyväinen siihen, mitä hän teki. Ehkä aina nalkutit tai vaadit enemmän. Ehkä aina valitit väsymystä, vaikka hän oli juuri tehnyt isonkin osan kotitöistä.
Toisaalta voi olla, että kyseessä on miehen oma masennus. Hänellä on huolia ja sinä et kuuntele häntä. Ehkä hän ei pysty kertomaan sinulle kaikkea.
Ehkä jonkin aikaa voit lopettaa miehelle valittamisen ja tehdä työt niin kuin parhaaksi itse näet. Voisit esimerkiksi ilman nalkutusta tehdä sen iltapalan, vaikka tuntuisi siltä, että mieskin olisi sen voinut tehdä. Voisit opetella sellaisen rutiinin, että hommat toimivat näillä eväillä, mitä on nyt. Eli pidät kodista huolen sen mukaan, mitä itse jaksat ja voit. Samalla lopetat miehelle nalkuttamisen ja juttelet esimerkiksi vaikka päivän tapahtumista. Kerrot, mitä hauskaa lapset ovat tehneet. Kysyt, mitä miehelle kuuluu jne.