Kun sanot nimesi, pitääkö sinun sanoa jotain selventävää?

Sukunimen joudun käytännössä aina tavaamaan, etunimi on tavallinen. Ei haittaa, olen tottunut pienestä pitäen käytäntöön. En ole harkinnut nimen muutosta, ajattelen että kun on isällenikin kelvannut niin itsekin ylpeydellä kannan.

Asun ulkomailla niin sanon suomalaisen nimen paikallisella painotuksella ja jo kysymättä tavaan kirjain kirjaimelta. Etunimi onneksi suomalais-kansainvälinen tyyliin Laura tai Emma eli se yleensä ymmärettään yhdellä kertaa paikallisesti lausuttuna.

Sanon että olen Pertti Pasanen mutta en se Pertti Pasanen (nimet muutettu) Useimmat kyllä älyää että asia on näin, eli kyseessä on vitsi.

Joudun! Ja kyse perisuomalaisesta sukunimestä, jonka pystyy vielä ääntämään selkeästi ja silti menee väärin joka toinen kerta. 

Vierailija kirjoitti:

Joudun painottamaan viimeistä tavua, koska lapsuudessani se kuultiin aina väärin. Nimeni yleistyi kyllä 2010-luvulla, mutta yhä saan kirjeitä ja sähköposteja, joissa nimeni on kirjoitettu väärin. Kaikista rasittavimpia ovat ihmiset, jotka alkavat jankkaamaan siitä mikä nimeni on. Yhden kirjaimen jos poistaa, niin tuloksena on eräs paljon yleisempi nimi, ja jotkut vanhemmat ihmiset varsinkin väittävät että nimeni on oikeasti tämä. 

Onpa ärsyttävää! En kestäisi tuommoista. Sain lapsena kuulla nimestäni aina ihmettelyä, nykyään se on suht yleinen. 

Vierailija kirjoitti:

Asun ulkomailla niin olen tottunut tavaamaan nimeni usein. Suomessa kaikki osaavat sen.

Meillä samat.

Ei, minulla on suht selkeä ulosanti.