Elämä on automatka jossa vaimo istuu pelkääjänpaikalla kartanlukijana miehensä munanjatkeen kyydissä

Mies ajaa ja vaimo lukee karttaa. Yksinäisen miehen alligaattorina toimii sen mikropenis mutta rengastetun miehen kumit ei käryä eikä tarvitse ajaa p*llurallia vaan hän kuuliaisesti suuntaa sinne minne puskurit osoittaa. Terhakkaat töyssyt kierretään mutkitellen, jos pakki on jumissa niin se keroo että taas on käyty tankkaamassa vaimolta salaa miestä väkevämpää polttoainetta. Vauhtiraidat wc pytyssä kertoo että ollaan oltu radalla. Vaihde on ollut vapaalla ja rata on ollut niin liukas että pulukin kaatuu siinä (k*lukin puutuu siinä). On ollut aika moista rallinkuhinaa varmasti. On ajettu mutkat suoriksi ja l*tkat kuiviksi tuolla reissulla. Kartturi näkee että autoa tuli huoltaa tai panna auto vaihtoon. Hän näkee että alkaa olla niin ruosteessa että nyt on aika nostaa kytkintä. Mies mutkitellen ja moottori yskien kiihtyy nollasta sataan kun lopulta radiohiljaisuus vallitsee autossa. Nainen laittaa turvavyön kiinni ja mies pyytää anteeksi: anteeksi että olin torvi. Mies vakuuttelee kautta autolla ajettujen kilometrien joita jo satoja tuhansia mittarissa että suhde kestää niin ylämäen kuin alamäen ja jos auto hyytyy ylämäkeen niin yhdessä työnnetään se ylös. Vaimo tokaise että eikö se kannattaisi valuttaa alas. Mies laittaa hätävilkun päälle ja muistaa että hänen kolmiolääkkeensä on ottamatta. Renkaat ujeltaen he säntäävät peltirotiskollaan kotiin ja he parkkeeraavat sen autotalliin josta rakkaus on tehnyt siitä kultakalliin.