Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa selviytymistarinoita!
19.11.2025 |
Kaipaan upeita selviytymistarinoita - Sellaisia, että on ollut tosi rankkoja kokemuksia tai esim. raskas lapsuus ja nuoruus tai vakava sairaus tms, ja niistä on selvitty ja puskettu eteenpäin ja nyt menee aivan hyvin ja ihminen on tyytyväinen nykytilanteeseen! Isoja ja pieniä juttuja, joko sellaisia jotka on tapahtuneet itselle tai sitten tuttavalle tai sukulaiselle. Maailma kaipaa selviytymistarinoita ja kuvauksia ihmisten voimasta ja kekseliäisyydestä. En jaksa lukea surkeita uhriutumisjuttuja enää.
Kommentit (39)
Vertailu on aika turhaa, kahdella ihmisellä saattaa olla ihan samat kokemukset lapsuudessa, mutta toinen kokee lapsuutensa olleen tosi vaikea ja raskas ja toinen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vertailu on aika turhaa, kahdella ihmisellä saattaa olla ihan samat kokemukset lapsuudessa, mutta toinen kokee lapsuutensa olleen tosi vaikea ja raskas ja toinen ei.
Toiset valittaa helpommin kuin toiset
Noh oma tarinani on vielä kesken, mutta
Kasvoin todella traumatisoituneiden vanhempien kanssa, jotka olivat todella kylmiä, hylkääviä ja äitini vaikutti jopa nauttivan kivustani toisinaan. Äitini valjasti myös isoveljeni kiusaamaan minua ja veljeni sitten myös järjestivät todella sairaaseen kuvioon mukaan, jossa heidän tuttavansa sai vapaasti seks uaalis esti hyvä ksik äyttää minua.
Selvisin kuin ihmeen kaupalla ilman persoonallisuushäiriöitä, mutta trauma oli todella vakava ja dissosiatiivinen. Olen myös onnekas siinä, etten ole ollut taipuvainen masennukseen tai ahdistukseen eli hoitona oli terapia eikä lääkitykselle ollut tarvetta. Sain 9v Kelan traumaterapiaa ja 6v Kelan tukemaa psykofyysistä fysioterapiaa ja siihen päälle kävin omakustanteisesti seksuaaliterapiassa ja erilaisissa ryhmäterapioissa.
En asu enää Suomessa, jätin sen elämän taakseni ja kouluttauduin ulkomaisessa yliopistossa haluamalleni alalle. Minulla on nykyään paljon ystäviä ja ihmeellisen ihana terve ja turvallinen kumppani, jonka kanssa puhumme tällä hetkellä kihlauksesta ja perheen perustamisesta ja kissan hankkimisesta.
Olen nyt vähän päälle 30v ja tuntuu, että viimein on alkanut uusi luku elämässä, ja vielä ei ole liian myöhäistä elää täyttä elämää. Yksi elämäni parantavimpia kokemuksia on ollut nykyiseen kumppaniini tutustuminen. On ollut sanoinkuvaamattoman korjaavaa (ja myös kivuliasta) kun on joku, joku oikeasti välittää ja haluaa minulle hyvää ja haluaa myös omalta osaltaan suojella, ettei minulle enää sattuisi kohdalle kurjia kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vertailu on aika turhaa, kahdella ihmisellä saattaa olla ihan samat kokemukset lapsuudessa, mutta toinen kokee lapsuutensa olleen tosi vaikea ja raskas ja toinen ei.
Niinpä
Kaikkihan me ollaan selvitty tähän päivään. Kaikilla on omat murheet ja vastoinkaymiset.
Tiedän yhden jolta on viety kaikki ja koko elämä on yhtä selvitymistä. Kantaa raskasta reppua askel kerralla. Raskaasti.
Tiedän toisen jolla on ollut todella raskaita mutkia elämässä.. murhia ja itsemurhia ja on silti onnellinen ja elämäniloinen. Ainakin ulkoisesti.
Tiedän kolmannen joka menetti aivan kaiken. Miehesä, kotinsa, kotimaansa. Rakensi uuden elämän uuteen maahaan itselleen ja lapsilleen. Oli tomera ja tiukka ihmisenä. Onnesta en tiedä.
Oma elämä on kuin hannuhanhen muihin verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä kukaan voi tietää toisten ihmisten kokemuksia tai vastoinkäymisiä ja kaikki ihmiset kokee asiat omalla tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen on tosi raskas lapsuus ja nuoruus? Riittääkö vanhempien vaikea ero ja huoltajuuskiistat? Vanhemman menettäminen? Vai pitääkö olla ollut lastensuojelun asiakas?
Ei vanhemman menettäminen itsessään ole välttämättä sellainen mikä tekisi lapsuudesta tosi raskaan.
Eipä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdellä tuttavalla tuntuu koko elämä olevan pelkkää selviytymistä. Ensin kipuili vanhempiensa eroa ja lapsuuttaan, sitten ongelmia sosiaaliviranomaisten kanssa. Hänen mielestään kaikki muut paitsi hän on päässeet helpommalla elämässä ja hän on todellinen elämän selviytyjä.
En jaksaisi kuunnella, varsinkin se omien asioideni vähättely on ikävää kuunneltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Noh oma tarinani on vielä kesken, mutta
Kasvoin todella traumatisoituneiden vanhempien kanssa, jotka olivat todella kylmiä, hylkääviä ja äitini vaikutti jopa nauttivan kivustani toisinaan. Äitini valjasti myös isoveljeni kiusaamaan minua ja veljeni sitten myös järjestivät todella sairaaseen kuvioon mukaan, jossa heidän tuttavansa sai vapaasti seks uaalis esti hyvä ksik äyttää minua.
Selvisin kuin ihmeen kaupalla ilman persoonallisuushäiriöitä, mutta trauma oli todella vakava ja dissosiatiivinen. Olen myös onnekas siinä, etten ole ollut taipuvainen masennukseen tai ahdistukseen eli hoitona oli terapia eikä lääkitykselle ollut tarvetta. Sain 9v Kelan traumaterapiaa ja 6v Kelan tukemaa psykofyysistä fysioterapiaa ja siihen päälle kävin omakustanteisesti seksuaaliterapiassa ja erilaisissa ryhmäterapioissa.
En asu enää Suomessa, jätin sen elämän taakseni ja kouluttauduin ulkomaisessa yliopistossa haluamalleni alalle. M
Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässä eteenpäin. Olet melkoinen selviytyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne jotka pääsevät elämässä liian helpolla on yleensä kettumaisimpia pilkkaajia.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hassua puhua selviytymisestä vaikeiden kokemusten jälkeen, koska mikä sitten olisi se vaihtoehto? Kuolema toki joo, mutta se tulee aina eteen.
Sairaus, kituminen huonoissa oloissa, elinikäinen epäonni, mahdollisuudet viety.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hassua puhua selviytymisestä vaikeiden kokemusten jälkeen, koska mikä sitten olisi se vaihtoehto? Kuolema toki joo, mutta se tulee aina eteen.
Ehkä selvitymisellä tässä yhteydessä tarkoitetaan sitä, että pystytään elämään onnellista, suht normaalia elämää ehkä jopa erittäin hyvää elämää raskaista menneisyyden tapahtumista huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka pääsevät elämässä liian helpolla on yleensä kettumaisimpia pilkkaajia.
Kuka sitten sen määrittelee kuka on päässyt elämässä muka liian helpolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hassua puhua selviytymisestä vaikeiden kokemusten jälkeen, koska mikä sitten olisi se vaihtoehto? Kuolema toki joo, mutta se tulee aina eteen.
Ehkä selvitymisellä tässä yhteydessä tarkoitetaan sitä, että pystytään elämään onnellista, suht normaalia elämää ehkä jopa erittäin hyvää elämää raskaista menneisyyden tapahtumista huolimatta.
Selviytyminen on myös asenteesta kiinni
Vierailija kirjoitti:
Vertailu on aika turhaa, kahdella ihmisellä saattaa olla ihan samat kokemukset lapsuudessa, mutta toinen kokee lapsuutensa olleen tosi vaikea ja raskas ja toinen ei.
Resilienssikin merkitsee
Vierailija kirjoitti:
Vertailu on aika turhaa, kahdella ihmisellä saattaa olla ihan samat kokemukset lapsuudessa, mutta toinen kokee lapsuutensa olleen tosi vaikea ja raskas ja toinen ei.
Niin, esimerkki minulla on ollut hyvin samanlainen lapsuus kuin kaverilla ja hänen mielestään lapsuutensa oli ankea vastoinkäymisten takia. Mielestäni oma lapsuuteni oli turvallinen ja tavallinen.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka pääsevät elämässä liian helpolla on yleensä kettumaisimpia pilkkaajia.
Eipä tätä voi ulkopuoliset määritellä onko joku päässyt elämässä helpolla.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka pääsevät elämässä liian helpolla on yleensä kettumaisimpia pilkkaajia.
Kuka muka pääsee liian helpolla elämässä?
Ei vanhemman menettäminen itsessään ole välttämättä sellainen mikä tekisi lapsuudesta tosi raskaan.