Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa selviytymistarinoita!
19.11.2025 |
Kaipaan upeita selviytymistarinoita - Sellaisia, että on ollut tosi rankkoja kokemuksia tai esim. raskas lapsuus ja nuoruus tai vakava sairaus tms, ja niistä on selvitty ja puskettu eteenpäin ja nyt menee aivan hyvin ja ihminen on tyytyväinen nykytilanteeseen! Isoja ja pieniä juttuja, joko sellaisia jotka on tapahtuneet itselle tai sitten tuttavalle tai sukulaiselle. Maailma kaipaa selviytymistarinoita ja kuvauksia ihmisten voimasta ja kekseliäisyydestä. En jaksa lukea surkeita uhriutumisjuttuja enää.
Kommentit (39)
Kuuntele äänikirjoja, niissä on valinnanvaraa paljon aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkiksi Alexander Stubbin omaelämänkerta
https://kaksplus.fi/vanhemmuus/minun-tarinani/rita-on-entinen-huumenuor…
Esimerkiksi instagramissa voit seurata
Minkälainen on tosi raskas lapsuus ja nuoruus? Riittääkö vanhempien vaikea ero ja huoltajuuskiistat? Vanhemman menettäminen? Vai pitääkö olla ollut lastensuojelun asiakas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin pe ryyppäämässä. Lauantain aikana selvisin tästä.
No nyt on rankka tarina, onneksi selvisit vaikeasta ajanjaksosta, voit myös kirjoittaa aiheesta omaelämäkerran.
Minusta on hassua puhua selviytymisestä vaikeiden kokemusten jälkeen, koska mikä sitten olisi se vaihtoehto? Kuolema toki joo, mutta se tulee aina eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selviytymistarinat eivät ole kiinnostavia. Kiinnostavampia ovat selviytymättömyystarinat. Vaikkapa Olga Temosen.
🤢
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hassua puhua selviytymisestä vaikeiden kokemusten jälkeen, koska mikä sitten olisi se vaihtoehto? Kuolema toki joo, mutta se tulee aina eteen.
Selviytyminen on eloon jäämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hassua puhua selviytymisestä vaikeiden kokemusten jälkeen, koska mikä sitten olisi se vaihtoehto? Kuolema toki joo, mutta se tulee aina eteen.
Selviytyminen on eloon jäämistä.
Eipä se elossaolo vaikeuksien jälkeen kummoinenkaan meriitti ole.
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen on tosi raskas lapsuus ja nuoruus? Riittääkö vanhempien vaikea ero ja huoltajuuskiistat? Vanhemman menettäminen? Vai pitääkö olla ollut lastensuojelun asiakas?
Elämäm koulussa kaikki on raskasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ketään kiinnostaa toisten ihmisten vastoinkäymiset?
No, minäpä sitten aloitan:
Mulla on tuttava, fiksu ja mukava nainen. Oli naimisissa, heillä on kaksi kouluikäistä lasta, joista molemmat ovat kehitysvammaisia - toinen vakavammin, toinen lievästi. Perheellä ei ole tukiverkkoja käytännössä ollenkaan. Isovanhemmat sairaita, iäkkäitä, kaikki sukulaiset asuvat satojen ja toiset tuhansien kilometrien päässä. Yllättäen perheen isä sairastui vakavasti ja kuoli melko nopeasti edenneeseen sairauteen.
Tuttavani käy töissä, on oma rauhallinen ja vakaa, ystävällinen ja iloinen itsensä. Hän pyörittää perhearkeaan täysin itsenäisesti ja tuntuu pärjäävän tosi hyvin, vaikuttaa ihan tyytyväiseltä ja onnelliselta ihmiseltä. Mietin usein, että hänen täytyy olla todella vahva ihminen, selviytyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen on tosi raskas lapsuus ja nuoruus? Riittääkö vanhempien vaikea ero ja huoltajuuskiistat? Vanhemman menettäminen? Vai pitääkö olla ollut lastensuojelun asiakas?
Miten se määritellään?
On ollut rankempaa kuin kenelläkään tutulla
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen on tosi raskas lapsuus ja nuoruus? Riittääkö vanhempien vaikea ero ja huoltajuuskiistat? Vanhemman menettäminen? Vai pitääkö olla ollut lastensuojelun asiakas?
Niinpä, eihän rankkaa lapsuutta voi yksiselitteisesti määritellä, kokemus on aina subjektiivinen ja olosuhteet vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen on tosi raskas lapsuus ja nuoruus? Riittääkö vanhempien vaikea ero ja huoltajuuskiistat? Vanhemman menettäminen? Vai pitääkö olla ollut lastensuojelun asiakas?
Orvoksi jääneetkin on lasun asiakkaita.
Se että tietää tehdyn törkeitä rikolsia koskien omaa terveyttä ja ihan sairaalassa.
Ei kerro niistä. eikä mene nillittämään niistä hysteerisenä. Tekisi sen jos olis varma, että rikollispaskat joutuisi telkien taakse min . 30 vuodeksi. Eikä tällöinkään hysteerisenä selittäisi vaan hyvin hyvin järkevästi ja seikkaperäisesti.
Odotus oli tietenkin, että epätoivoisasti väittäisi jotain ilman todisteita. Ei mutta vihjailla voi ja kun muut kuulee törkyrikoksista voi kuinka noloa tekijöille, vaikka eivät joutuisi vastuuseen . Häpeä paras rangaistus.
Vierailija kirjoitti:
On ollut rankempaa kuin kenelläkään tutulla
Mulla myös, 42 vuotta traumoja vanhempieni myötä sekä työelämä,
nyt ne muistoissa.
Alue: Aihe vapaa
Olin pe ryyppäämässä. Lauantain aikana selvisin tästä.