Miten ootte selvityneet miehen uskottomuudesta?

sieltä se aina pilkistää , silloin kun riitelemme mainitsen asiasta, pelkään aina pahinta jos uudestaan, tunnen itsetuntoni nollaksi, en voi ymmärtää jos rakastaa toista voi tehdä toiselle noin , toivo jää vaikka usko onkin mennyt

Erosimme monen vuoden on-off-vaiheen jälkeen, mikä on ollut yksi elämäni parhaista ratkaisuista. Muutaman vuoden kuluttua tapasin nykyisen mieheni, joka saa minut joka päivä uskomaan, että olen turvassa.

pettämistä uudesta avovaimosta huolimatta..

Pettämisen paljastumisen " vuosipäivänä" sitten päätin, että parempi on erota. En jaksanut enää syyllistää itseäni niistä tuntemuksista mitä tuli joka kerta, kun mies lähti kotoa. Aina oven sulkeuduttua mietin, että ketähän se mahtaa painaa työmatkallaan. Ja jos mies tuli töistä 10 minuuttia myöhemmin kuin normaalisti, niin mietiskelin, mitä kaikkea hän on ehtinyt 10 minuutissa tehdä ja kenen kanssa.. En päässyt noista ajatuksista yli koskaan, sen vuoksi ero oli meille pakkoratkaisu. Mies ois halunnut vielä yrittää, mutta ONNEKSI en jatkanut, myöhemmin paljastui että petti enemmänkin.

Kyllä perheen ja puolison pitäisi mennä seikkailunhalun edelle.

Jotain omaa voi saada muutenkin kuin pettämällä, vaikka harrastamalla jotain. Huomiota saa omalta puolisoltakin kun hieman viitsii yrittää.

Älä vaan kuvittele että syy pettämiseen olisi sinussa! Miehessä se vika on.

Minä eroaisin. En pystyisi enää luottamaan, enkä kunnioittamaan pettäjää.

että pettäminen jäisi vain yhteen kertaan... Toiset on vaan sen sorttisia, että ne pettää... kerran jos toisenkin!

Enkä siihen, että käryn käytyä pettäminen loppuisi siihen. Sorry vaan kaikki anteeksiantaneet.