Äidin " eroahdistus" /äidissään " kiinni" oleva 4v. lapsi
Minulla on kultainen pieni poika, joka luonteelleen melko arka. Tosin kyllä myös vauhtia, ääntä ja rajuutta löytyy, mutta vain sisällä kotona. Leikkipuistossa on ujo eikä uskalla/osaa mennä muiden mukaan. Haluaa äidin esim. hiekkalaatikolla ihan sinne " laatikkoon" asti ja lapio käteen lapioimaan myös, etenkin jos vieressä myös muita lapsia. Jos pitää hakea uusi lelu lelulaatikosta, joka noin 20m päässä, niin äidin pitää tulla mukaan. Jos juttelen toisille äideille tm leikkipuistossa, keskeyttää ja häiritsee sitä juttelua, haluaa minut vain itselleen. Eli en siis saisi puhua muille kuin hänelle..
Poika rakasti muskaria ja jumppaa ja askartelukerhoa missä kävimme noin pojan ollen 1v-3v. Kun täytti 3 ja olisi pitänyt noihin paikkoihin jättää ilman äitiä, niin ei halunnutkaan jatkaa ko kerhoja. Enkä sitten väkisin vienyt.. Olen hoitanut poikaa vain kotona ja pian on töihin menon aika. Poika ei ole koskaan ollut edes yhtä yötä poissa kotoa, eli mun seuraa siis. Isänsä kanssa ulkoilee joskus viikonloppuisin ilman minua, mutta usein olen myös mukana tai menen itse pojan kans et isä saa mennä omia menoja. Minä en ole harrastanut mitään neljään vuoteen paitsi tätä " äitiyttä" ja olen kyllä ihan oikeasti nauttinut tästä, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua, että minullakin voisi olla joskus hetki " omaa" . Sukulaisista meillä ei ole auttajiksi ja ulkopuolisia hoitajia emme ole käyttäneet/ei siis olla tarvittu.
Nyt minua on äitinä alkanut huolestuttaa pojan pärjääminen esim hoidossa (on menossa kunnalliseen päiväkotiin) ja omat tunteeni pelästyttävät minua nyt, eli minulle, siis äidille tulee hirveän iso ikävä poikaa, jos menee esim isänsä kanssa ulos. Ja silloin pelkään ihan hirveästi, että jos jotakin sattuu... Näitä asioita pyöritän mielessäni myös yöllä jos satun heräämään kesken unien. Siis pelkään pojan puolesta, vaikka ei oikeastaan olisi edes syytä..
Minulla on ihan selvä " eroahdistus" :)
Antakaa joku hyvä vinkki miten valmistella poikaa paitsi vain puhumalla ja rohkaiskaa pelkäävää äitiä. Poika on minulle kaikki kaikessa.
Pojalla ei siis ole ikäisiään kavereita, paitsi yksi josta tykkää ja jonka kanssa leikit sujuu. Mutta ko poika asuu toisella puolella suomea ja näemme vain lomilla. Yksi nuorempi leikkikaveri on, mutta hän on tyttö ja 1,5 vuotta nuorempi. Mutta hänen kans siis leikkii kivasti, muiden kans ei.
Kommentit (2)
Meillä on nimittäin ihan samanlainen tyttö, 3.5v.
Hän tosin on käynyt nyt kevään osapäiväisesti päivähoidossa, ma-pe aamut. Siellä on sopeutunut tosi hyvin verraten tuohon arkuuteen ja ujouteen. Aina tauon jälkeen (lomat, sairastelut) on pari päivää vähän arka, ja haluaa omia jonkun hoitajista itselleen. Mutta sitten taas reipastuu.
Nyt on tehnyt tosi hyvää tuo hoidon aloitus. Syksyllä jatketaan varmaan kokopäiväisenä, ja luulen, että tuo " kevyempi" lasku päivähoitoon teki terää. Ja hoidon alkaessa lapsi vähän taantui, pissaili, ja vaati ekstrahuomiota mm. tuppaamalla viereen öisin.. nyt siitä on jo päästy... varaudu siis siihen...
Älä siis huoli, päivähoidossa on niin eri säännöt, ja kyllä tuon ikäinen jo pärjää. Ja reipastuu varmasti hoidossa. Meilläkin uskaltaa nyt jo jäädä leikkipuistossa leikkimään yksinäänkin, jos äiti vaikka juoksee pikkuveljen perässä... Enää ei tarvi joka juttuun äitiä omia.
Itsekin olen välillä pelännyt lapsen puolesta, varsinkin jos jätän hoitoon isälleen, tms. Mutta hyvin ovat aina pärjänneet. Ja kunnallisella ovat hoitajat olleet ihania, ja osaavat ammattitaidolla käsitellä myös neuroottisia äitejä... ;)
- Anna hoitoon isälle enemmän yksinään, ja aloita oikeasti joku oma harrastus, jossa et pysty ajattelemaan kaiken aikaa lapsen pärjäämistä, se helpottaa varmasti
- Valmistele lasta puhumalla positiiviseen sävyyn päivähoidosta, kuin saa kavereita jne. Ja lukekaa vaikka yhdessä jotain kirjoja, joissa joku menee päiväkotiin.
- Ja lue vinkkejä lisää siitä varsinaisesta päivähoitoon menosta. :)
- Jos ahdistaa unettomuuteen asti, niin voisi olla kyseessä ihan masennustakin?
Hei!
Meillä on myös kovin arkaa sorttia olevia lapsukaisia. Hiekkalaatikolle ei tosiaankaan menty tuossa iässä, jos siellä oli muita. Ja kotona taas on aina ollut meno aivan toista.
Ole lähellä, mutta koeta rohkaista lasta irtaantumaan edes hiukan. Väkisin lasta on turha yrittää saada eroon, mutta kannattaa rohkaista yrittämään ja kehua kun lapsi onnistuu voittamaan arkuutensa pienissäkin asioissa.
Keskustelujen keskeyttämistä olemme itse koettaneet opettaa eroon ja sopineet aina vuoroista puhua. Eli kun juttelen toisten kanssa niin silloin ei keskeytetä, mutta vastavuoroisesti sen jälkeen kysyn erikseen lapselta mitä asiaa hänellä oli ja silloin on hänen vuoronsa kertoa.
Kerhoissa voisi auttaa jos menet alkuun mukaan takariviin istumaan ja sitten kun homma on lapselle tuttua niin sitten pikku hiljaa siirryt tilanteesta pois. Tosin teillä oli jo kokemusta kerhoista, mutta meillä ainakin tilanne " taantuu" kun on kesätauko tai jos joutuu vaihtamaan ryhmää. Silloin menen taas hetkeksi mukaan ja sen jälkeen homma yleensä luistaa tutussa ryhmässä.
Ja omaa epävarmuuttasi et saa lapselle näyttää, koska jos äitiä pelottaa niin varmasti pelottaa lastakin. Eli koeta lapselle vakuuttaa aina, että kyllä hän pärjää ja hienosti se menee!
Ja hitaasti se homma etenee, mutta ikä tekee myös tehtävänsä.