Lue keskustelun säännöt.
Voiko teidän mielestä parisuhteessa oleva olla yksinäinen?
16.11.2025 |
Itse koen olevani. Muutin miehen kotipaikkakunnalle. Teen etätyötä, eli minulla ei ole fyysisesti työyhteisöä. Mies tekee vuorotyötä, harrastaa ja hänellä on paljon kavereita joita tapaa. Asumme siis yhdessä. Olen hyvin paljon yksikseni, miehen kaverit pitkälti sinkkuja, joten heillä ei puolisoita joihin voisin tutustua. Olen koittanut käydä harrastusryhmissä, mutta siellä on omat porukkansa johon ei oikein pääse mukaan. Muutenkin olen aika hiljainen eikä vieraisiin ihmisiin tutustuminen ole koskaan ollut minulle helppoa. Muutin satojen kilometrien päähän ja entiselle kotipaikkakunnalle jäi kaverit ja vanhempani ja sisarukset, eli kovin usein en heitäkään välimatkan vuoksi tapaa. Koen itseni hyvin yksinäiseksi, mutta monesti kuulee ettei ihminen joka on parisuhteessa voi olla yksinäinen.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi olla yksinäinen.
Yksinäisyys on sitä, ettei ole mielekkäitä kohtaamisia. Että omat sos. tarpeet eivät täyty niin kuin sinulla nyt.
Mies ei tätä ymmärrä, hän on sitä mieltä että kun olemme parisuhteessa, en voi olla yksinäinen. Hän ei vaan hoksaa sitä että jättää minut aina yksin. Kaduttaa että muutin kotipaikkakunnaltani pois. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi olla yksinäinen.
Yksinäisyys on sitä, ettei ole mielekkäitä kohtaamisia. Että omat sos. tarpeet eivät täyty niin kuin sinulla nyt.
Mies ei tätä ymmärrä, hän on sitä mieltä että kun olemme parisuhteessa, en voi olla yksinäinen. Hän ei vaan hoksaa sitä että jättää minut aina yksin. Kaduttaa että muutin kotipaikkakunnaltani pois. Ap
Miksette puhu asiasta keskenään?
Totta kai. Jos ei tule huomioiduksi, nähdyksi ja kuulluksi, ja pahimmillaan kumppani vie omankin energian, ettei pysty edes huomioimaan itse itseään. Tämän vuoksi usein eron jälkeen naiset alkavat kukoistamaan ja miehet romahtavat (mies on energiavampiroinut naista suhteessa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi olla yksinäinen.
Yksinäisyys on sitä, ettei ole mielekkäitä kohtaamisia. Että omat sos. tarpeet eivät täyty niin kuin sinulla nyt.
Mies ei tätä ymmärrä, hän on sitä mieltä että kun olemme parisuhteessa, en voi olla yksinäinen. Hän ei vaan hoksaa sitä että jättää minut aina yksin. Kaduttaa että muutin kotipaikkakunnaltani pois. Ap
Miksette puhu asiasta keskenään?
Tietenkin olemme puhuneet ja juuri niissä keskusteluissa hän väittää etten voi olla yksinäinen, vaikka olen kertonut ja perustellut asiat samoilla sanoilla kun aloituksessakin. Ap
Itse koin myös olevani yksinäinen parisuhteessa, vaikka ei toki ollut muuttoa toiselle paikkakunnalle. Miehellä aluksi paljon opiskelua ja itse myös opiskelin samaan aikaan. Mutta hänellä ei riittänyt koskaan parisuhteelle aikaa? Ensin aina aikaa löytyi kavereille ja harrastuksille, mutta ei minulle koskaan? Hän aina leikki mukamas ihan yksinäistä, kun itse näin ystäviä? Ennen pitkään huomasin, että minulla ei ole yhtään ystäviä, kun miehen tarpeet meni aina edelle ym. Hän muutenkin aina vähätteli minua, että tulen ihan hyvin toimeen yksinäni? Eli miksi olin edes parisuhteessa hänen kanssaan tai ilman ystäviä, jotka hän manipuloi minulta pois? Ei kiitos enää ja nykyinen ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi olla yksinäinen.
Yksinäisyys on sitä, ettei ole mielekkäitä kohtaamisia. Että omat sos. tarpeet eivät täyty niin kuin sinulla nyt.
Mies ei tätä ymmärrä, hän on sitä mieltä että kun olemme parisuhteessa, en voi olla yksinäinen. Hän ei vaan hoksaa sitä että jättää minut aina yksin. Kaduttaa että muutin kotipaikkakunnaltani pois. Ap
Niin koska sinä annat huomiotasi hänelle, hän ei sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi olla yksinäinen.
Yksinäisyys on sitä, ettei ole mielekkäitä kohtaamisia. Että omat sos. tarpeet eivät täyty niin kuin sinulla nyt.
Mies ei tätä ymmärrä, hän on sitä mieltä että kun olemme parisuhteessa, en voi olla yksinäinen. Hän ei vaan hoksaa sitä että jättää minut aina yksin. Kaduttaa että muutin kotipaikkakunnaltani pois. Ap
Miksette puhu asiasta keskenään?
Tietenkin olemme puhuneet ja juuri niissä keskusteluissa hän väittää etten voi olla yksinäinen, vaikka olen kertonut ja perustellut asiat samoilla sanoilla kun aloituksessakin. Ap
- hän saa sinut kokemaan olosi yksinäiseksi.
- hän mitätöi tunteitasi.
Mitä muuta odotat? Onko sinulla työpaikka miehen paikkakunnalla vai odotatko, että hän paranee ihmisenä kuin salama kirkkaalta taivaalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin voi jos siinä ei kohdata henkisellä tasolla ja/tai mies viipottaa yksin omissa menoissaan eli kumppani ei ole fyysisestikään läsnä.
Se sitten taas on ihan oma valinta että elää tuollaisessa suhteessa tai pikemminkin suhteen irvikuvassa.
Tietysti voi olla. Onko miehelläsi aikaa myös sinulle? Mitä teette yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessa voi kokea pahimmillaan olevansa yksinäisistä yksinäisin, kun toimivaa yhteyttä ei ole. Kuvitelma on elämänkumppanuudesta, mutta tosiasiassa asuu vain yhdessä toisen kanssa. Ovesta ei lähdetä usein yhdessä ulos.
No mutta eikös se riitä että mies on ihan kiva ja jopa siivoaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi olla yksinäinen.
Yksinäisyys on sitä, ettei ole mielekkäitä kohtaamisia. Että omat sos. tarpeet eivät täyty niin kuin sinulla nyt.
Mies ei tätä ymmärrä, hän on sitä mieltä että kun olemme parisuhteessa, en voi olla yksinäinen. Hän ei vaan hoksaa sitä että jättää minut aina yksin. Kaduttaa että muutin kotipaikkakunnaltani pois. Ap
Miksette puhu asiasta keskenään?
Tietenkin olemme puhuneet ja juuri niissä keskusteluissa hän väittää etten voi olla yksinäinen, vaikka olen kertonut ja perustellut asiat samoilla sanoilla kun aloituksessakin. Ap
tyhmä mies, eikä se siitä varmaan muuksi muutu, älä ainakaan lasta tee tollassen kanssa,joudut yksin hoitamaan,muuta takaisin kotipaikkakunnallesi,
Tottakai voi tuntea olonsa yksinäiseksi. Miehelläsi on tuttu tukiverkosto, juuret seudulla (?), ja sinä jätit sen saman taaksesi.
Tarvitset yhtä lailla oman tukiverkostosi, luotettavia ystäviä, tuntuman uuteen kotiseutuusi ja se vie aikaa. Jos mies ei sitä ymmärrä en tiedä miten hänet saisi ymmärtämään. Ei vaikuta tunneälyltään erityisen kehittyneeltä ja suhtautuu lapsellisesti kokemuksiisi uudesta kotiseudustasi.
Teettekö te mitään yhdessä? Sekin on tärkeää. Miehen pitäisi vähän jaksaa vaivautua sinun vuoksesi sekä jättää joku turhempi meno menemättä. Jos hän haluaa olla kanssasi hänelle pitäisi olla tärkeää myös sinunkin viihtyminen. Onko?
Kavereiden saaminen on aika vaikeaa. Monien sosiaaliset taidot ja rohkeus on heikkoa. Tosin on harrastepiirejä, joissa tutustuminen on osa harrastamista. Usein ne ovat lukuryhmät, joita on kirjastoissa (myös villasukkia neulovat ryhmät) kulttuuriharrastajat yms. Jos eivät tunnu kivoilta aina voi miettiä jotakin vapaaehtoistoimintaa, mutta taas kysymys on se ihan oma juttu sekään. Joskus näen meidän kaupungin Facen puskaradiossa päivityksiä ihmisistä, jotka hakevat ainoastaan ja vain kavereita.
Pidä puolesi. Mieskaveri ei nyt toimi oikein sinua kohtaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tunnen paljonkin yksinäisyyttä parisuhteesta huolimatta. Naisystävälläni ei vain ole minulle riittävästi aikaa. Suurimman osan niistä ymmärrän elämäntilanteesta johtuvaksi, mutta sitten on sellaisia asioita ja ihmisiä joille hänellä löytyykin heti aikaa, vaikka minulle valittaa ettei koskaan ehdi mitään. Jossain määrin nämäkin ovat sellaisia asioita joita hänelle ilman muuta silloin tällöin suonkin, mutta tuntuu pahalta miten moni asia menee minun edelleni "joka kerta", vaikka itsekin niistä valittaa ja eivät olisi hänelle loppuunsa edes tärkeitä. En siis tunne olevani kovin korkealla hänen prioriteettilistallaan. MUTTA, sitten kun olemme yhdessä, kaikki tuo menettää merkityksensä, hän on läsnä ja saa tuntemaan oloni erityiseksi. Sehän se kai tärkeintä on.
Voi olla. Jotkut erakoituvat vapaasta tahdostaan, toiset taas parisuhteen ongelmallisuuden takia. Molemmissa tapauksissa auttaisi avoin keskustelu ja terapia.
Vierailija kirjoitti:
No mutta eikös se riitä että mies on ihan kiva ja jopa siivoaa?
Tervetuloa nykyaikaan. Mikään ei riitä.
Voi olla yksinäinen. Olin todella yksinäinen avioliitossani. Nyt olen ollut vuosia etäsuhteessa. Näemme ehkä kerran viikossa enkä ole yksinäinen, vaikka lapsetkin ovat jo omillaan.
Onhan miehesi ymmärryksessä tästä haastavasta tilanteesta? Ja nimenomaan ymmärryksessä, tässä tapauksessa pelkkä asian tiedostaminen ei riitä.
Miehesi ei sinällään voi yksinäisyyttäsi poistaa, mutta kun sinä olet parisuhteenne eteen tehnyt tällaisen siirron, olisi tärkeää, että kumppanisi tulee jollain tavalla vastaan sinua tilanteessa. Edes antamalla ymmärrystä ja empatiaa, ettet jää yksin asian kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi olla yksinäinen.
Yksinäisyys on sitä, ettei ole mielekkäitä kohtaamisia. Että omat sos. tarpeet eivät täyty niin kuin sinulla nyt.
Mies ei tätä ymmärrä, hän on sitä mieltä että kun olemme parisuhteessa, en voi olla yksinäinen. Hän ei vaan hoksaa sitä että jättää minut aina yksin. Kaduttaa että muutin kotipaikkakunnaltani pois. Ap
No sano hänelle, että tehdä ajatusleikki siitä ettei olisi työyhteisöä, ei kavereita, harrastuksia eikä sukulaisia samalla paikkakunnalla (sinun tilanteesi) niin mitäpä luulee olisiko hän yksinäinen?
Tottakai voi olla yksinäinen.
Yksinäisyys on sitä, ettei ole mielekkäitä kohtaamisia. Että omat sos. tarpeet eivät täyty niin kuin sinulla nyt.