Lue keskustelun säännöt.
Kaksi responsiivisesti syttyvää parisuhteessa?
14.11.2025 |
Koen tarvetta jonnekin purkaa ajatuksia jotka ovat painaneet mieltä jo pidemmän aikaa, ja tyypillisen miehen tapaan minulla ei juuri ole sellaisia niin läheisiä ystäviä, joiden kanssa tällaisia asioita voisi ruotia, joten otan riskin ja oksennan tänne...
Tilanne on siis se, että olen ollut vaimoni kanssa naimisissa nyt 15 vuotta. Ensimmäset vuodet olivat kaikin puolin suht normaaleja, mutta viimeiset 10 ja aivan erityisesti viimeiset 5 ovat olleet enenevässä määrin hankalia. Intiimielämämme on hiipunut, ja olemme asiasta hyvässä hengessä keskustellessa ymmärtäneet, että vaimon halun tyyppi on nykyään kovasti responsiivinen, siinä missä ensimmäiset ainakin 5 vuotta se oli myös spontaania. No sinällään ymmärrän tämän kyllä, mutta nyt sen seurauksena etten enää lainkaan koe että minua kohtaan kohdistuisi mitään halua, enkä siis koe että tulisin nähdyksi seksuaalisena olentona (vaan puhtaasti jonkinlaisena halinallena ja tukena ja turvana ja ystävänä jne), huomaan etten itsekään enää syty. Ainakaan spontaanisti. Koen myös haluni muuttuneet puhtaasti responsiiviseksi. Tiedän kyllä että voisin innostua, jos toinen osoittaisi kiinnostusta, mutta spontaanisti sitä ei enää tee mieli.
Koen kuitenkin että täytyyhän minullakin olla oikeus olla vaan responsiivinen. Eihän voi olla niin, että minun pitäisi vaan jatkaa muuttumattomana. Samaan aikaan mietityttää voiko sellainen suhde toimia, jossa molemmat kokevat vaan responsiivista halua, ja siksi vaan odottaa että toinen toimisi? Varsinkin kun ne ärsykkeet, jotka meidät sytyttäisi, eivät ole samanlaiset. Onko joku saanut tällaisen toimimaan?
Tietysti yksi vaihtoehto on antaa asian olla, jatkaa elämää aseksuaalisesti. Valitettavasti tunnen itseni sen verran että tiedän sen johtavan ajan kanssa siihen, etten enää jaksa ottaa toista kainaloon, tunnustaa rakkautta, käyttää aikaani ja ajatuksiani häneen.. siitä tulee sitten ajan kanssa enemmän kaverisuhde, ja tunnen myös vaimoni niin hyvin että tiedän sellaisen olevan sitten lopun alkua. Huoh.
En tiedä mitä täältä etsin. Halusin kai vaan avautua :)
Kommentit (10)
Tosi kypsää. Kun sinä et tee noin niin en sitten minäkään. Onnea valitsemallesi tielle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulihan varmasti kaikille selväksi, että molemmat ovat responsiivisia?
Kyllä seksittömästä suhteesta saa lähteä. Tämänhän sä halusit kuulla.
Oho, olipas repäisemällä kirjoitettu.
Kun olet noin sinut ajatuksesi kanssa, tai kun näyttää siltä että olet myös sisäistänyt oman kirjoituksesi, niin uskoisin että olet valmis myös näyttämään kirjoituksesi vaimollesi!
Sinällään en näe tuossa edes ongelmaa, ei halinallena niin kamala voi olla?
Oma viimeiseksi jäännyt parisuhteeni alkoi kaatua jo kolmenvuoden kohdalla, kihlattuni ei halunnut kosketusta kuin erotiikassa, mutta kuitenkin olisi pitänyt olla läsnä.
Viimeisen vuoden vain lauantai aamusta pakosta, itse en halunnut. enkä olisi halunnut olla edes samassa talossa.
Nyt siis 6vuotta vältellyt kaikenlaisia kanssa vaikuttamista, ja keskittynyt enemmän töihin ja vähemmän elämän muihin osioihin, Harmittaa sillä haluaisin kuitenkin viellä rakastua ja tuntea rakkautta, en usko että siihen tunteeseen tarvitsisi erikseen olle seksiä kenenkään kanssa, mutta sellaista läheisyyttä ja kaveruutta.
Uskon että 15V aikana kumppanin kanssa kerkiää muodostua hyvinkin mahtava ystävyyssuhde, ja sitä suhdetta voi hyvinkin kehittää, ja vaalia, se on kuitenkin ihmien elon mittakaavassa hyvin pitkä aika loppujen lopuksi, ja oli alkanut sitten melkeen minkä ikäisenä vain niin melkeen voisi sanoa että parhaat vuodet ovat jo takana kummaltakin.
Läheisyys on se mitä kannattaa vaalia, keskustella asioista ja tehdä jotain repäisevää, millä arjen saa hetkeksi katkeamaan.
Suoraan eroaminen tai pettäminen, ei varmasti ole järkevä vaihtoehto, siinnä elon turvallisuus muuttuu hetkessä turhankin "jännittäväksi".
Miksi ihmiset ei sitten puhu asioista keskenään:
Itselle on hirveän vaikea puhua tunteista, kun pitäisi olla maskuliininen "taistelija" siinnä kulissit mielestäni murenevat heti jos kerron ja herkistyn, näin anonyyminä voin kertoa että saatan itkeä musiikin sanoille tai tunnelmille, elokuvan emotionaalisissa hetkissä, kaverin häissä, läheisen menettämisen pelosta. tai ihan random henkilön hautajaisissa, kun tajuaa että hyvän ystävän (joka ainut lapsi) isän (joka ainut lapsi) Isän (joka myös ainut lapsi) hautajaisissa ei ollut kuin neljä kantajaa (minä viides ja lions glubilta kuudes).
Toisaalta en edes osaa tulkita kaikkia tunteitani, olen ihastunut 45v aikana muutaman kerran, mutta en usko että olisin ketään oikeastaan rakastanut, ( vaikka joskus on kyllä pakotettu sanomaan, mutta ei se ole ollut rakkautta).
Mutta jos se seksi kuitenkin on sinulle tärkeää, niin kyllä siitä kannattaa keskustella, miettiä yhdessä miksi ei seksiä ole, ja misä tai kenestä se johtuu, hyvä syy voi olla myös esim oma keho, häpeä omasta kehosta, ehkä hormonaalinen hoito, (voi hävittää seksualisuuden kokonaan).
Kun keskusteluja käydään on hyvä miettiä vaihtoehtoja, avoin suhde? Roolileikkejä? mitä mieleen pätkähtääkään, voihan sitä katsoa vaikka yhdessä erotiikkaa, mikä kellekkin sopii. Kaikki yhdessä tehtävä on niin paljon helpompaa kun on yhdessä.
Jos päätyy eroon, on hyvin vaikea saada aikaiseksi pitkää onnellista suhdetta ( itse en siihen tässä elämässä edes pystynyt, ja enään ei eds uskalla kokeilla).
Muutenkin kehot halut ja ajatukset muuttuvat, sukupuolien kesken eritahtiin mutta muuttuvat kyllä. varmasti jos mennään yli 50v parisuhteisiin, alkaa erotiikka muuttumaan siihen nallekarhu suuntaan, keholla ei enään ole lisääntymisviettiä mutta läheisyys on palkitsevaa hyvän olon tunteena.
Ollaanko enkeleitä (perkeleitä) toisillemme?
Odd
Jotenkin osaan samaistua. Olen n pitkässä avioliitossa (15+v) ja huomasin järkytyksekseni tässä 40:n korvilla että en koe enää sellaista intohimoa ja suoranaista seksuaalista himoa puolisooni, mitä kaipaan aivan älyttömästi. Eikö kyse ole siitä, mitä puoliso tekee tai ei tee, seksielämä on varsin tyydyttävää. Mutta tuo intohimon puute, tekee olon että intiimisti laittaa vartalonsa tilanteeseen missä sydän ei ole täysillä, ei tunnu hyvältä. Hän on silti paras ystäväni, tukeni, turvani, ihanan elämän osa. En tiedä miten edetä mutta kuvittelisin että olen juuri tuo responsiivinen vaimo. Ehkä jotain uutta, ei-eroottista yhteyttä pitäisi alkaa rakentamaan ja toivoa että helpottaa... Mutta ei sinun tarvitse seksittömään liittoon tyytyä, vaan aktiivisesti etsiä molempia tyydyttäviä ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksi, seksi, seksi.
Montako lasta olette saaneet seksielämänne seurauksena? Keskittykää välillä muuhunkin.
Joo kyllä välillä tuntuu että elämä perustuu vain seksiin, ainakin koivujen elämä perustuu vahvasti siihen että tuupataan koko mailma täyteen siitepölyä. eikä männyt jää yhtään vährmmäksi.
Luultavasti minut lynkataan jos vertaan tietokonepelejä seksiin, kummassakaan ei olla oikeasti tietoisia todellisuudesta, kun "peliin" uppoutuu täysin, molempiin jää luonteesta riippuen helposti riippuvaiseksi, kuten allekirjoittanut.
Nuorena yritin parisuhteita seksin takia, nykyään kun on muotia perustaa vain seksisuhteita, olen kuitenkin jotenkin jättänyt suhteet kokonaan pois.
Muutenkin naiset tarjoavat näkyville mediassa seksuaalisuuttaan eivät kauneuttaan, ne kun eivät ole synonyymejä.
No miehet harvemmin sitten tarjoavat kyllä kumpaakaan, eli jaetaan kai niihin lentokapteeni/aivogirurgi, charmikas ja "juntti"
toki näihin kuuluu molemmissa tapauksissa ne kaksi näkymätöntä muotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seksi, seksi, seksi.
Montako lasta olette saaneet seksielämänne seurauksena? Keskittykää välillä muuhunkin.
Mitähän siitä olisi tullut, jos seksi harrastettaisiin vain kuin elämet?
kasvikunan lisääntyminen onkin sitten kiistanalaisempaa..
itse veikkaisin että jos aina sekstatessa tulisi jälkeläisiä, yhteiskunta olisi jo aikojasitten romahtanut tai seksi olisi arkipäivästynyt ja sitä olisi vain lisäännyttäessä,?
Käsittääkseni rakkaus ja seksi ovat aivan eri asioita, kumpaakin voi olla ilman toista, sama kun hauskaa voi olla kännissä, mutta kännissä voi olla ilman hauskaakin... eiku=!?
Aina kannattaa varmuuden vuoksi erota. Aina ero. Ero.
Vanhetessa halut vähenee kun hormonit muuttuu, molemmilla.
Ei voi toimia, jos kumpikin vaan odottaa, että toinen toimii. Ei todellakaan voi.
Kyllähän se seksuaalinen halu tulee omasta voimasta. Siis täytyy lähteä itsestä. Siitä, että näkee ja kokee itsensä seksuaalisena ihmisenä. Eli sitä jos lähtee itsessään herättelemään, niin sitten löytyy myös tie toisen luo.
Ja kummankin pitäis vuorotellen se rooli ottaa, että viettelee toisen, jos molempien ensisijainen toive on tulla vietellyksi.
Eli voitte pelastaa suhteenne, jos teette sen eteen työtä molemmat ja otatte vastuun. SE mikä toimi spontaanisti nuorempana, vaatii vähän työtä aikuisena.