miten olet pärjännyt lapsen jolla PDA/EDA eli ei voi käskeä ollenkaan, lapsi ei pysty tottelemaan

Sen voin myös sanoa että elämää olisi helpottanut jos tämä olisi jo lapsuudessa diagnosoitu niin olisi voitu jättää välistä monet kuntoutukset ja terapiat koska niistä ollut vain haittaa. Kukaan ammattilainenkaan ei ole osannut oikein toimia hänen kanssaan.

Tässä tietoa jos joku ei sairaudesta tiedä:

https://autismiliitto.fi/materiaalia/autismi-lehti/oletko-koskaan-tavan…

Harmittaa että ammattihenkilöstö ei sairautta tunne kuten kouluissa ei opettajat tiedä yhtään mistä kyse, naureskellaan vaan, sosiaaliviranomaiset ei ole tienneet, ei psykologit, psykiatrit, ei yksikään kuntoutustaho. Ja tämä kuitenkin ihan oikea autismiin liittyvä sairaus. Olisi hyvä että ko. alan koulutuksiin kuuluisi erilaiset diagnoosit jotka vaikuttaa paljon ihmisen käytökseen. On saatu vain hallaa aikaiseksi kun väärin keinoin pakotettu lasta kouluun. Olisi mielenkiintoista kuulla jos jollain oma lapsi/nuori ko. sairautta sairastava. Mistä saada vertaistukea? Ammattihenkilöstöltä sitä ei ole saanut.

Paras varmaan olisi, jos saisi jostain apua siihen ahdistukseen, joka on vaatimusten välttelyn taustalla. Kai tähän nykyaikana jonkin sortin kuntoutusta tai hoitoa saa?

Itsellä ei ole tällaista lasta, mutta minä taisin itse olla tällainen lapsena ja nuorena. Minulla on vasta keski-iässä diagnosoitu autismikirjon häiriö, mihin usein liittyy. Kasarin lapsena mua ei ymmärretty ollenkaan, ja oma kasvatukseni onkin lähinnä oppikirjaesimerkki siitä mikä ei toimi (kuria, kuria ja kovempaa kuria) - minä olisin kuollut ennemmin kuin alistunut, ja teininä päädyinkin koulupudokkaaksi ja päihdemaailmaan. 

Vierailija kirjoitti:

Paras varmaan olisi, jos saisi jostain apua siihen ahdistukseen, joka on vaatimusten välttelyn taustalla. Kai tähän nykyaikana jonkin sortin kuntoutusta tai hoitoa saa?

Itsellä ei ole tällaista lasta, mutta minä taisin itse olla tällainen lapsena ja nuorena. Minulla on vasta keski-iässä diagnosoitu autismikirjon häiriö, mihin usein liittyy. Kasarin lapsena mua ei ymmärretty ollenkaan, ja oma kasvatukseni onkin lähinnä oppikirjaesimerkki siitä mikä ei toimi (kuria, kuria ja kovempaa kuria) - minä olisin kuollut ennemmin kuin alistunut, ja teininä päädyinkin koulupudokkaaksi ja päihdemaailmaan. 

Eli sinulle kävi kuten omalle lapselleni. Harmi ettei alan ammattilaisetkaan ole tätä aiemmin tunnistaneet niin on kyllä "apuja" saanut mutta aivan vääriä kuntoutuksia ja terapioita. Mikähän ahdistus on taustalla tähän? Haluatko avata mistä sinun ahdistus johtui? Mikä sinun virallinen diagnoosi on? Siis mikä autismin kirjon häiriö? Mietin onko tässä muutakin taustalla meilläkin. Saitko vanhemmiten apua? Oletko työelämässä? Olisi miljoona kysymystä...

Olen vienyt metsään ja jättänyt sinne. 

Vai että oikein superälykäs. Joo niin varmaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vai että oikein superälykäs. Joo niin varmaan. 

Ainahan nää kirjainsalaattiyksilöt kuulemma on. 

hahhhaaaaahhaa....

Mielenkiintoista. Miltäköhän tuntuu kasvattaa sosiopaattia? 

Noin käy, kun ei kasvateta eikä lapsella koskaan ole mitään kasvatuksellista seurausta mistään.

Ikävä lapsen kannalta. Maailma on kylmä paikka aikuisena. Tietyt asiat on vain pakko tehdä, vaikka vanhemmat kuinka paapoisi. 

Luulot pois hyvissä ajoin lapselta ja terveellistä ruokaa aivoille. Epäluonnolliset margariinimössöt sekoittavat aivot. 

Vierailija kirjoitti:

Noin käy, kun ei kasvateta eikä lapsella koskaan ole mitään kasvatuksellista seurausta mistään.

Ikävä lapsen kannalta. Maailma on kylmä paikka aikuisena. Tietyt asiat on vain pakko tehdä, vaikka vanhemmat kuinka paapoisi. 

Eli et ymmärrä sairautta jolle ei voi mitään. Sama kun syöpäsairaalle sanoisit et älä välitä siitä vaan elät normaalisti.

Entä jos lapsella on sellainen kirjo, että pitää aina saada kaikki? Ei kai siinä muu auta kuin antaa vaan kaikki mitä haluaa.

Oletteko kokeilleet, voisiko välitön väkivallan uhka johtaa ihmeparantumiseen? 

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista. Miltäköhän tuntuu kasvattaa sosiopaattia? 

Kyllä voi joku olla julma, no karma korjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras varmaan olisi, jos saisi jostain apua siihen ahdistukseen, joka on vaatimusten välttelyn taustalla. Kai tähän nykyaikana jonkin sortin kuntoutusta tai hoitoa saa?

Itsellä ei ole tällaista lasta, mutta minä taisin itse olla tällainen lapsena ja nuorena. Minulla on vasta keski-iässä diagnosoitu autismikirjon häiriö, mihin usein liittyy. Kasarin lapsena mua ei ymmärretty ollenkaan, ja oma kasvatukseni onkin lähinnä oppikirjaesimerkki siitä mikä ei toimi (kuria, kuria ja kovempaa kuria) - minä olisin kuollut ennemmin kuin alistunut, ja teininä päädyinkin koulupudokkaaksi ja päihdemaailmaan. 

Eli sinulle kävi kuten omalle lapselleni. Harmi ettei alan ammattilaisetkaan ole tätä aiemmin tunnistaneet niin on kyllä "apuja" saanut mutta aivan vääriä kuntoutuksia ja terapioita. Mikähän ahdistus on taustalla tähän? Haluatk

Mulla on aspergerin oireyhtymä -diagnoosi. Psykiatri sanoi, että PDA/EDA oireilu on usein autismikirjoon liittyvää käyttäytymispiirteistöä. Mulla lapsuudessa ja nuoruudessa korostui vastustus ulkoisia auktoriteetteja kohtaan, mutta aikuisena olen enemmän kamppaillut sen kanssa, että mun mieli vastustaa myös mun omia vaatimuksia tai odotuksia itselleni. Esimerkiksi jos päätän laihduttaa, lopettaa vitkuttelun työn aloittamisessa, tai mitä tahansa, niin mielen sisältä nousee ikään kuin "elefantti" joka kapinoi tätä itsekuria ja kontrollia vastaan. Sanoo että minäpä en muuten tottele, yritä sinä vaan siinä jauhaa paskaa että pitäisi ja pitäisi, minä lyön levyksi lattialle enkä tee mitään. Eikä se sisäisen puheen puoli joka haluaisi tehdä, pysty pakottaman aivoja toimimaan silloin kun se kapina on päällä.

Mä olen saanut jossain määrin apua dialektisesta käyttäytymisterapiasta, sekä erilaisten rentoutumistekniikoiden opettelusta. Mutta on se vieläkin melkoista munankuorilla kävelyä välillä, ettei saa sitä sisäistä norsua pillastumaan, mutta saisi silti sen suostumaan yhteistyöhön sen verran että saa asialliset hommat hoidettua. Varmaan olisi ollut helpompaa jos apua olisi saanut jo lapsena, eikä niin että on 40 vuotta koheltanut menemään, ja sitten alkaa opetella asioita kuten miten tavoitellaan asioita jotka ei tuota välitöntä mielihyvää vaan vaativat itsekuria. Silloin tällöin vieläkin käytän lääkkeenä alkoholia, joka laskee sitä perusahdistusta, ja auttaa siihen ettei sisäinen norsu pillastu. Mutta toki en voi esim. työpäivänä käyttää, joskus sitten illalla kotona jos ei ole töitä saanut päivän aikana tehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kokeilleet, voisiko välitön väkivallan uhka johtaa ihmeparantumiseen? 

Ei johtanut. Mua sillä yritettiin kovasti kasvattaa, kun pehmeämmät keinot ei kerran auttaneet ja se oli ajan henki että on ok lyödä uppiniskaista lasta. Mutta mä olin jo neljän vanhana täysin järkähtämätön siinä, että voitte tap paa minut, mutta ette pakottaa tottelemaan. Kipu ei todellakaan saanut minua alistumaan, keräsipä vaan vihaa ja kapinaa sisälle entistä enemmän. 

-3 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kokeilleet, voisiko välitön väkivallan uhka johtaa ihmeparantumiseen? 

Ei johtanut. Mua sillä yritettiin kovasti kasvattaa, kun pehmeämmät keinot ei kerran auttaneet ja se oli ajan henki että on ok lyödä uppiniskaista lasta. Mutta mä olin jo neljän vanhana täysin järkähtämätön siinä, että voitte tap paa minut, mutta ette pakottaa tottelemaan. Kipu ei todellakaan saanut minua alistumaan, keräsipä vaan vihaa ja kapinaa sisälle entistä enemmän. 

-3 

Juuri näin, vaikka PDA ihminen haluaisikin totella niin hän  EI VOI. Ennemmin kuolee kuin tottelee joten kaikenlainen uhkailu ja väkivalta on turhaa. Jos tällaista lasta ei ymmärrä ja sattuu olemaan väkivaltainen vanhempi niin voi käydä todella huonosti, siksi olisi erittäin tärkeä tuntea tämä sairaus. Toki myös ettei traumatisoisi lastaan joka myöhemmin ei kykeneväinen työelämään koska niin kaltoinkohdeltu. Todella harmi että opettajille/sossuille/psykiatrian ihmisille ei tätä opeteta.

Lapsen laiskuudelle ja vanhempien kasvatus raidoille  keksitään ihan ihme kirjainyhdistelmiä. 

Kysehän ei suinkaan ole siitä, että tällaiselta lapselta lopetettaisiin vaatiminen ja otettaisiin kaikki ihmiselle kuuluvat velvoitteet pois. Vaan siitä, miten asiat hänelle esitetään, jotta hän saa hommansa hoidetuksi kuten kaikki muutkin.

T. Vakaope