Sinä lapsena diagnoositon, mitä omituisia tapoja sulla oli, joista nykyään saisi luultavasti diagnoosin?

Nykyään puhutaan kovasti siitä, miten diagnoosit on kasvussa ja kiinnostelisi tietää, millaisia diagnosoimattomia tallaajia täällä pyöriskelee. Onko puhelimet tuhonneet nuorison vai eikö niitä kirjainyhdistelmiä vain ennen jaeltu?

Ainakin itse uskon, että jos nykypäivänä kävisin koulua, niin jotain pientä merkintää tulis papereihin. Kertokaa esimerkkejä, mitä ootte lapsena päiväkodissa/koulussa "sekoilleet".

Ite ysärillä päiväkodissa ahdistuin ruokailussa melusta niin, että vietin ensimmäiset kymmenen minuuttia joka ruokailusta pöydän alla ja tulin sieltä pois vasta kun suurin osa oli syönyt. Päikyn henkilökunta kysyi tästä aikanaan äidiltäni, että haluaako hän, että he tekevät jotain asialle, mihin mun äiti totes, että jos lapsi syö niin hänen puolestaan antakaa olla, ja niin tehtiin. 

Koulussa kaikki esiintymistilanteet ja sosiaaliset jutut myös yläkouluun asti vaikeita ja monesti itkun kautta. Lukiossa ja yliopistossa ei niin tarvinnut enää esiintyä niin oli huomattavasti helpompaa :)