Lue keskustelun säännöt.
Ylipainoisten miesten kokema sorto
11.11.2025 |
Ylipainoinen mies ei saa lähestyä naista, ylipainoinen mies ei kelpaa parisuhteeseen, ylipainoinen mies ei ole naisen rakkauden arvoinen, ylipainoinen mies ei ole mitään. Miksi ylipainoisten heteromiesten kokemasta sorrosta ei huudella samalla lailla?
Samaa läskifobiaa se on, mutta kun sitä tekevät voimaantuneet naiset niin se on Parempaa.
Kehopositiivisuus ei koske miehiä.
Kommentit (42)
Kuinka lihava olet? Miksi olet lihava? Laita elämäntavat itse kuntoon, jos voit. Jos et, hae ammattiapua.
Naisten tehtävä ei ole korjata miesten mielenterveys tai terveysongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se kumma juttu. Ensin syödään ja juodaan itsensä ylipainoiseksi, ja taustalla vielä hyvässä lykyssä käsittelemättömät edelliset suhteet jotka katkeroittaneet, ja sitten syytetään naisia kun ei kelpaakaan kenellekään.
Edelliset suhteet / ylipainoinen mies, näistä voi valita vaan toisen. Ei parisuhteet katkeroita, vaan niiden puute ja yhteiskunnan kaksinaamaisuus.
Työnhaussa, opinnoissa tai julkisten palveluiden asiakkaana ketään ei saa syrjiiä, vaikka hän olisi miten ylipainoinen.
Mutta parisuhteeseen kumppania valitessa toimitaan tunnetasolla. Ihastumisessa tai rakastumisessa ei ole olemassa tasa-arvoa. Siinä puuhassa jokainen saa syrjiä muita niin paljon kuin haluaa, ja se on vain kestettävä. Tai sitten laihdutettava, mutta sekään ei takaa, että joku ihastuisi.
Nämä kaksi yhteiskunnan tasoa kuitenkin pitäisi pystyä pitämään erillään. Ketään ei saa syrjiä, muttei kenenkään kanssa tarvitse olla.
Jyrkkä ei plösöille sukupuoleen katsomatta.
Koskee myös teitä "laihat läskit".
Pehmeä koskettaa ei innosta.
Nuoruudessa ylipainon johdosta koettu parisuhteellinen syrjintä- ja kelpaamattomuuskokemus tulee valtiotasollisesti pystyä korvaamaan. Yksikään laihdutettu kilo ei tuo tuhoutuneita vuosia tai elämättä jäänyttä elämää takaisin. Tämä koskee niin miehiä kuin naisiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon sitä näkee ylipainoisia miehiä parisuhteissa, joten vaikea uskoa. Eikä ihan teini-iän ja nuoruuden jälkeen ainakaan useimmat ylipainoa pidä parisuhteen esteenä, ellei se ole niin sairaalloista, että rajoittaa liikkumista ja tekemisiä merkittävästi.
Siinähän se avainsana onkin, teini-ikä. Silloin luodaan pohja tulevaisuudelle. Jos et kelpaa teininä, et taatusti kelpaa aikuisenakaan.
Usein ne laadukkaimmat miehet ja naiset eivät teini-iässä vielä seurustele ollenkaan. Yliopistossa on helpompi löytää samanhenkistä seuraa.
Lue ap Kerrosten välistä -sarjakuvaromaani, saat vertaistukea: "Taneli Kemppi avaa omaelämäkerrallisessa sarjakuvaromaanissaan syömishäiriön syntyä ja kehovihaa.
kauheita kokemuksia kuvataan omilta rajoiltaan vahvan ja samalla itselleen lempeän aikuisen kertojanäänellä. Vaikeiden aikojen jälkeen on päästy turvaan ja tyyneyteen, mikä välittää sisäistä rauhaa lukijallekin.
Tarina ei jää yksilötasolle, vaan kirjassa myös analysoidaan, kuinka politiikka ja populaarikulttuuri vaikuttavat asenteiden syntyyn ja ihmisten toimintaan. Selkeästi näytetään myös, miten suuri merkitys muiden ihmisten ajattelemattomilla kommenteilla voi olla."
https://voima.fi/arvio/sarjakuva-arvioissa-maagista-realismia-elainteol…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudessa ylipainon johdosta koettu parisuhteellinen syrjintä- ja kelpaamattomuuskokemus tulee valtiotasollisesti pystyä korvaamaan. Yksikään laihdutettu kilo ei tuo tuhoutuneita vuosia tai elämättä jäänyttä elämää takaisin. Tämä koskee niin miehiä kuin naisiakin.
Jos on pakko syyttää naisia siitä, että nuoruuden ylipainon vuoksi ei koe kelvanneensa, niin eikö loogisin osoite korvausvaatimukselle olisi yhteiskunnan sijasta oma mamma.
Taas näitä allun ruikutuksia.
Kyllä sultakin allu löytyy pakoputki sun tulevaa poikaystävää varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70 % aikuisista miehistä on ylipainoisia. Normaalipainoisia miehiä ei ole edes jokaiselle normaalipainoiselle naiselle.
Lopeta itku ja tee asialle jotain hyvä mies. Ketään ei kiinnosta ja kaikki on harteillasi kun ymmärrät tämän kylmän totuuden voit siirtyä eteenpäin. Muutos pienin askelin, konttaamisesta ryömintään ja kohta kävelet elämässä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon sitä näkee ylipainoisia miehiä parisuhteissa, joten vaikea uskoa. Eikä ihan teini-iän ja nuoruuden jälkeen ainakaan useimmat ylipainoa pidä parisuhteen esteenä, ellei se ole niin sairaalloista, että rajoittaa liikkumista ja tekemisiä merkittävästi.
Siinähän se avainsana onkin, teini-ikä. Silloin luodaan pohja tulevaisuudelle. Jos et kelpaa teininä, et taatusti kelpaa aikuisenakaan.
Ei pidä ollenkaan paikkansa. Itse olin kiusattu teininä, ei mennyt lujaa mitenkään. Tytöt ei todellakaan kiinnostuneet, pilkkanauroivat vaan. Lukiossakaan kukaan ei suostunut vanhojentansseissa mun pariksi joten jäi tanssimatta. Yliopistolla porukka alkoi olemaan kypsempää ja vähemmän pinnallista, ja löysin sieltä ekan tyttöystäväni, jonka kanssa seurustelin muutaman vuoden. Se homma sitten lopulta loppui kun oli tulevaisuuden suunnitelmat niin erilaiset. Mutta 5 vuotta myöhemmin työpaikalta löytyi kollega, jonka kanssa juttu luisti poikkeuksellisen hyvin. Ihastuttiin toisiimme ja rakastuttiin, mentiin naimisiin ja nyt oltu naimisissa jo 15 vuotta, 2 lastakin saatu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon sitä näkee ylipainoisia miehiä parisuhteissa, joten vaikea uskoa. Eikä ihan teini-iän ja nuoruuden jälkeen ainakaan useimmat ylipainoa pidä parisuhteen esteenä, ellei se ole niin sairaalloista, että rajoittaa liikkumista ja tekemisiä merkittävästi.
Siinähän se avainsana onkin, teini-ikä. Silloin luodaan pohja tulevaisuudelle. Jos et kelpaa teininä, et taatusti kelpaa aikuisenakaan.
Ei pidä ollenkaan paikkansa. Itse olin kiusattu teininä, ei mennyt lujaa mitenkään. Tytöt ei todellakaan kiinnostuneet, pilkkanauroivat vaan. Lukiossakaan kukaan ei suostunut vanhojentansseissa mun pariksi joten jäi tanssimatta. Yliopistolla porukka alkoi olemaan kypsempää ja vähemmän pinnallista, ja löysin sieltä ekan tyttöystäväni, jonka kanssa seurustelin mu
Olin koulussa syrjitty tyttö, ei ollut muotivaatteita, meikkejä eikä viimeisintä tekniikkaa. Aikuisena ei ole ollut miehistä pulaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma juttu. Ensin syödään ja juodaan itsensä ylipainoiseksi, ja taustalla vielä hyvässä lykyssä käsittelemättömät edelliset suhteet jotka katkeroittaneet, ja sitten syytetään naisia kun ei kelpaakaan kenellekään.
Edelliset suhteet / ylipainoinen mies, näistä voi valita vaan toisen. Ei parisuhteet katkeroita, vaan niiden puute ja yhteiskunnan kaksinaamaisuus.
No kuuleppas kyllä katkeroittaa, kysy vaikka mun ex miesystävältä. Ja sitten, kenen vika se puute on? Jonkun ulkopuolisen naisenko joka ei suostu olemaan ylipainoisen miehen kanssa? Aina voi syyttää jotakuta muuta omista ongelmistaan/virheistään koska se on helpompaa niin, ja voi olla itse ottamatta vastuun itsestään. Ja myös yhteiskunnan syyttäminen on myös yhtä helppoa, samasta syystä.
Vierailija kirjoitti:
Laihduta. Ongelma ratkaistu ja muutama muukin samalla.
En voi ku hormonit tuon aiheuttaa ja ferritiini,ja stressi, ja unettomuus,ja ruuhkavuodet... kilpparikin vaivaa.
Ei se ole aina oma valinta.
En edes syö juuri yhtään mitään .
Vierailija kirjoitti:
Jyrkkä ei plösöille sukupuoleen katsomatta.
Koskee myös teitä "laihat läskit".
Pehmeä koskettaa ei innosta.
Luut vaan kolisee kun anorektikot jyystää ;DDDDD
Sängyn pitää natista, että naapuritkin kuulevat :P
-winner-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon sitä näkee ylipainoisia miehiä parisuhteissa, joten vaikea uskoa. Eikä ihan teini-iän ja nuoruuden jälkeen ainakaan useimmat ylipainoa pidä parisuhteen esteenä, ellei se ole niin sairaalloista, että rajoittaa liikkumista ja tekemisiä merkittävästi.
Siinähän se avainsana onkin, teini-ikä. Silloin luodaan pohja tulevaisuudelle. Jos et kelpaa teininä, et taatusti kelpaa aikuisenakaan.
Ei pidä ollenkaan paikkansa. Itse olin kiusattu teininä, ei mennyt lujaa mitenkään. Tytöt ei todellakaan kiinnostuneet, pilkkanauroivat vaan. Lukiossakaan kukaan ei suostunut vanhojentansseissa mun pariksi joten jäi tanssimatta. Yliopistolla porukka alkoi olemaan kypsempää ja vähemmän pinnallista, ja löysin sieltä ekan tyttöystäväni, jonka kanssa seurustelin mu
Olitko/oletko normaalipainoinen?
Ap on sulla vaikea ja surkea elämä. Teet päivittäin aloituksen, jossa miestä sorretaan. Ei käy kateeksi sinua poloista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jyrkkä ei plösöille sukupuoleen katsomatta.
Koskee myös teitä "laihat läskit".
Pehmeä koskettaa ei innosta.
Luut vaan kolisee kun anorektikot jyystää ;DDDDD
Sängyn pitää natista, että naapuritkin kuulevat :P
-winner-
Meille muille anorektikoiden ja läskien välissä se meidän normaaleiden ja urheilullisten joukko.
Kehopositiviisuus lähtee itsestä. Sinun täytyy itse ensin arvostaa kehoasi ja kohdella itseäsi aidosti hyvin.