Vielä äitinsä luona asuvat lapset (18v, 16v ja 14v) eivät ole onnitelleet minua eli isäänsä isänpäivän mitenkään.
Sentään omillaan asuva esikoinen soitti ja onnitteli. Hän tulee iltapäivällä käymään tyttöystävänsä kanssa luokseni. Mutta niin hyvin on tuo ex-vaimo eli lasten äiti onnistunut nuo muut lapset kääntämään minua vastaan, että he eivät luultavasti lähetä edes tekstiviestiä.
Kommentit (28)
Olet antanut määräajan mihin mennessä pitää toivotukset tulla? Klo 13.
Miten olette exäsi kanssa noin pahasti sössineet välinne?
tai sitten ovat unohtaneet, ei sen kummempaa.
Omat lapseni asuvat omillaan, mutta olen 99% varma etteivät onnittele isäänsä. Esikoinen ei ainakaan onnittele. Isä katsoo vain peiliin miksi ei.
Olen itse keski-ikäinen ja joudun olosuhteiden pakosta asumaan isäni luona. Enpä ole itsekään isääni onnitellut kun ei ole sitä ansainnut. Vihaan isääni, on ollut huono isä ja välimme ovat olleet aina huonot.
Teinit nukkuvat sunnuntaina myöhään. Älä vaan anna viestistäsi kuuluvan katkeruuden näkyä, kun myöhemmin ottavat yhteyttä. Se ei suhteita lähennä.
Sen siitä saa kun sössii isyytensä. Omani teki täysin saman ja minä karttelin kaikkea kanssa käymistä. Sillä erolla että vanhempani eivät valitettavasti olleet eronneet. En onnitellut sen 40 vuoden aikana minäkään mitä samaan aikaan tällä pallolla vaellettiin, nyt onneksi ukko ollut kuolleena jo muutaman vuoden. Mikä muuten on ainoastaan positiivinen asia, voi vihdoin käydä äidillä kylässä ja viettää aikaa sielläkin.
You played with your dick and you lost.
Miksi syytät jotain sinulle merkityksetöntä naista siitä, että et ole halunnut olla lapsillesi tärkeä ja läheinen aikuinen? Eihän tuo kerro mistään muusta kuin siitä, että lapsesi eivät koe sinua isäksi, jota haluaa onnitella.
Omillaan elelevä esikoinen tietää, että käynti isän luona on noin 300 e arvoinen, sen verran voi papalta aina nyhtää huonon omatunnon takia.
Katso peiliin. Sieltä löytyy syy. Voisit korjata omaa käyttäytymistäsi ja lopettaa lastesi äidin haukkumisen.
Vierailija kirjoitti:
Katso peiliin. Sieltä löytyy syy. Voisit korjata omaa käyttäytymistäsi ja lopettaa lastesi äidin haukkumisen.
Isä on vastuullinen ylläpitämään suhdetta lapsiin, se ei ole lasten tehtävä.Jotkut lähtee tuolle tielle että kun ovat pettyneitä ja epäonnistuneita, haukkuvat lasten äitiä, vaikka syy löytyy täysin itsestä.
Mistä isää pitäisi onnitella, siis mistä ja miksi? Ihan kaupallista roskaa.
Kaikki ylläkirjoittaneet mies- ja isävihaajat, kertokaa mitä on tapahtunut kun isänne tai omat aviomiehenne ovat "sössineet" ja kun isien ja miesten pitäisi "katsoa peiliin" ja kun "isältä voi nyhtää 300 e huonon omantunnon takia" ja kun "vihaatte isiänne" jotka eivät ole "ansainneet onnitteluja"
(Miten tätäkin kirjoittajaa isän olisi sitten pitänyt palvella ja kuinka suurella rahamäärällä se onnitteluprestiisi lunastetaan jotta tytär suvaitsee onnitella isäänsä aivan normaalin tapakulttuurin mukaisesti ja aikuisena tyttärenä käyttäytyä aikuismaisesti?)
ja kun "siittämiseen se sitten jäikin".
Olen lapseton eikä minulla ole omaa lehmää ojassa kun kysyn. Kysyn uteliaisuuttani, kun oma elämäni sen onnittelijan eli lapsen osassa ei ole tuollaista mielen osoittamista, protestointia, änkyröintiä ja ämpyilyä, kaikenlaisen kaunan ja henkisen sonnan tietentahtoista vaalimista eikä muuta eriskummallista vimpuilua, ja kun toisaalta myös nuo yllä innokkaasti kommentoivat kirjoittajat (ilmeisesti naisia kaikki, kirjoituksista on aistittavissa feministisiä aspekteja ja sanontoja) ovat heti totaalisella mieslynkkausasenteella liikkeellä: kaipaan siis konkretiaa kun en ymmärrä tuota vihaa ja jauhantaa. Antakaa vähän lihaa luiden ympärille noihin heittoihinne.
Älkääkä heti suuttuko tästä kysymyksestäni, suuttukaa sitten myöhemmin jos minä tai joku muu antaa aihetta.
Nuo purkaukset tuossa yllä ihmetyttävät minua, en ymmärrä. Siksi kysyn.
Lihapullia syövä heteromies
Oletkos itse muistanut heidän syntymäpäivänsä, äitienpäivän, joulun, nimipäivänsä? Luuletko, että lapset ovat SIEMENEN LUOVUTTAJALLE jossain elinikäisessä kiitollisuuden velassa?
Muistelin isänpäivän kunniaksi rikoksia, mitä isä minua kohtaan teki sekä sitä, että minulle kiinnostavien lahjojen sijaan antoi lapsena ongen. Siis tytölle. Hän oli niin narsistinen, ettei kyennyt hahmottamaan edes tytön ja pojan eroa, vaan yritti tehdä minustakin poikalasta. Lisäksi polygaminen ja r aiskausmyönteinen
Tuollaiset isät ovat pakollinen, valitettava velvollisuus lapsille. Ihan turha odottaa, että he vapaaehtoisesti olisivat missään tekemisissä
Eivät ehkä uskalla jottei äiti pahastu. Monilla etävanhemmilla on myös tarve pitää lapset kiireisinä jotta unohtavat tärkeän päivän.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ylläkirjoittaneet mies- ja isävihaajat, kertokaa mitä on tapahtunut kun isänne tai omat aviomiehenne ovat "sössineet" ja kun isien ja miesten pitäisi "katsoa peiliin" ja kun "isältä voi nyhtää 300 e huonon omantunnon takia" ja kun "vihaatte isiänne" jotka eivät ole "ansainneet onnitteluja"
(Miten tätäkin kirjoittajaa isän olisi sitten pitänyt palvella ja kuinka suurella rahamäärällä se onnitteluprestiisi lunastetaan jotta tytär suvaitsee onnitella isäänsä aivan normaalin tapakulttuurin mukaisesti ja aikuisena tyttärenä käyttäytyä aikuismaisesti?)
ja kun "siittämiseen se sitten jäikin".
Olen lapseton eikä minulla ole omaa lehmää ojassa kun kysyn. Kysyn uteliaisuuttani, kun oma elämäni sen onnittelijan eli lapsen osassa ei ole tuollaista mielen osoittamista, protestointia, änkyröintiä ja ämpyilyä, kaikenlaisen kaunan ja henkisen sonnan tietentahtoista vaalimista eikä muuta
Isyys ei kuulu nisäkkäiden tapakulttuuriin. Mies on änkyröivä, vihamielinen siittäjä. Lapset jotka tälle altistuvat, ovat uhreja. Olen onnellinen, ettei elämässäni ole yhtään miestä tällä hetkellä. En viitsi avata edes tinderiä, sillä oksetatte minua ihan ikäluokasta riippumatta, vanhat vielä enemmän kuin nuoret
Ainoat miehet, joita kunnioitan, ovat erittäin henkistyneitä, joiden elämä ei pyöri siittimen ja sen toimintojen ympärillä. Siittävä mies on alinta saastaa, sakkaa.
Teineillä on oma tahto. He eivät halua sinua onnitella tai vierailla luonasi edes isänpäivänä. Kannattaisiko sinun satsata vanhemmuuteen ihan vuoden jokaisena päivänä, jos haluat heidän silmissään olla isä?
Jos ei ole mitään mistä onnitella. Siittämisessä onnistuit mutta siihenkö se jäikin?