Miltä arki tuntuu nepsynä, haju-/ääni-/tuntoaistiyliherkkänä tms.?

Ihan normaalia mun elämä on. Moiset aisti vammat on kyllä todettu mutta en koe olevani mikääm uniikki lumihiutale jonka elämä olis jotenkin erikoista. Jos kovat äänet ottaa korviin, poistun paikalta. Mulla on tosin vastamelu kuulokkeet lähes aina päässä et harvoin häiritsee, kuulen vain sitä mitä haluan. En ole esim halunnut koskaan lapsia, enkä vietä niiden kanssa aikaa, koska en kestä niiden metelöintiä, itkua jne. Ei ole vaikeaa. Omistan vain mukavia vaatteita, sellaisia joita haluan käyttää, lisäksi olen leikellyt niistä laput pois heti hankinna jälkeen joten ei ahdista kledjut millään tavalla. Tiedän mistä pidän, mikä ei purista tai ahdista ja niillä mennään, ei yhtään hankalaa. Jos en kestä jotain hajua, toimin kuten yllä mainittuna, eli poistun paikalta. Syön vain sitä mistä pidän, enkä häpeä kieltäytyä tarjotusta jos se ei maistu minulle, ei siis siinäkään mitään ongelmaa. Ihan yhtä tavallista elämää kuin sinullakin. Varmasti sinäkin välttelet asioita mistä et pidä, olet tietoinen siitä että maailmassa on muitakin ihmisiä kuin sinä, poistut pahasta hajusta ja äänestä jos pystyt, jos et niin kärvistelet kuten muutkin aikuiset. Syöt ja puet sitä mistä itse pidät ja elät sekä teet valintoja kuten koet parhaaksi itsellesi. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia mun elämä on. Moiset aisti vammat on kyllä todettu mutta en koe olevani mikääm uniikki lumihiutale jonka elämä olis jotenkin erikoista. Jos kovat äänet ottaa korviin, poistun paikalta. Mulla on tosin vastamelu kuulokkeet lähes aina päässä et harvoin häiritsee, kuulen vain sitä mitä haluan. En ole esim halunnut koskaan lapsia, enkä vietä niiden kanssa aikaa, koska en kestä niiden metelöintiä, itkua jne. Ei ole vaikeaa. Omistan vain mukavia vaatteita, sellaisia joita haluan käyttää, lisäksi olen leikellyt niistä laput pois heti hankinna jälkeen joten ei ahdista kledjut millään tavalla. Tiedän mistä pidän, mikä ei purista tai ahdista ja niillä mennään, ei yhtään hankalaa. Jos en kestä jotain hajua, toimin kuten yllä mainittuna, eli poistun paikalta. Syön vain sitä mistä pidän, enkä häpeä kieltäytyä tarjotusta jos se ei maistu minulle, ei siis siinäkään mitään ongelmaa. Ihan yhtä tavallista elämää kuin sinullakin.

Itse olen normo ja pidän vain sellaisia vaatteita, joista tykkään, luulisi olevan itsestään selvää. Miten tuo hajuherkkyys sitten näkyy käytännössä? Kun aina saa kuulla paikallisissa puskaradioissa, että suurinpiirtein oksennetaan ja paskotaan ja iskee hortonin syndrooma kaupassa käydessä. -eri

Nepsy nipsu napsu.

Nykyään kaikki ovat nepsyjä. Psykologian ja psykiatrian historiassa on aina ollut muoti-ilmiöitä, nepsyttäminen on nyt tällä hetkellä yksi niistä.

Eiköhän kyseessä ole aika ison porukan osalta huomion hakeminen omaan pahaan oloon. 

Jotenkin tulee myös mieleen, että onko meillä tietyllä tapaa liian hyvä olla? Jos olisi oikeasti joku tosi kova hätä, kuten vaikkapa sota, en oikein usko, että nepsyttäjät tulisivat siinä tapauksessa esiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia mun elämä on. Moiset aisti vammat on kyllä todettu mutta en koe olevani mikääm uniikki lumihiutale jonka elämä olis jotenkin erikoista. Jos kovat äänet ottaa korviin, poistun paikalta. Mulla on tosin vastamelu kuulokkeet lähes aina päässä et harvoin häiritsee, kuulen vain sitä mitä haluan. En ole esim halunnut koskaan lapsia, enkä vietä niiden kanssa aikaa, koska en kestä niiden metelöintiä, itkua jne. Ei ole vaikeaa. Omistan vain mukavia vaatteita, sellaisia joita haluan käyttää, lisäksi olen leikellyt niistä laput pois heti hankinna jälkeen joten ei ahdista kledjut millään tavalla. Tiedän mistä pidän, mikä ei purista tai ahdista ja niillä mennään, ei yhtään hankalaa. Jos en kestä jotain hajua, toimin kuten yllä mainittuna, eli poistun paikalta. Syön vain sitä mistä pidän, enkä häpeä kieltäytyä tarjotusta jos se ei maistu minulle, ei siis siinäkään mitään ongelma

Ai miten näkyy? Siten että nostan esim. hihan nenälle ja lähden helvettiin hajun ulottuvilta. Jos en pääse poistumaan niin seison sitten siinä nokka peitettynä, tai hengittelen paitani sisään kunnes pääsen pois. Miten itse toimit? Jäät paskan hajuun möllöttäämä naama hymyssä ja nuuhkimaan ilmaa? Mä kerroin jo miten toimin. Kuten sanoin jo ekassa kommentissani niin mä poistun paikalta ja jos en pääse poistumaan niin kärvistelen kuten kaikki muutkin ihmiset. Mitä sä vauhkoot, onko sulla kaikki ihan hyvin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia mun elämä on. Moiset aisti vammat on kyllä todettu mutta en koe olevani mikääm uniikki lumihiutale jonka elämä olis jotenkin erikoista. Jos kovat äänet ottaa korviin, poistun paikalta. Mulla on tosin vastamelu kuulokkeet lähes aina päässä et harvoin häiritsee, kuulen vain sitä mitä haluan. En ole esim halunnut koskaan lapsia, enkä vietä niiden kanssa aikaa, koska en kestä niiden metelöintiä, itkua jne. Ei ole vaikeaa. Omistan vain mukavia vaatteita, sellaisia joita haluan käyttää, lisäksi olen leikellyt niistä laput pois heti hankinna jälkeen joten ei ahdista kledjut millään tavalla. Tiedän mistä pidän, mikä ei purista tai ahdista ja niillä mennään, ei yhtään hankalaa. Jos en kestä jotain hajua, toimin kuten yllä mainittuna, eli poistun paikalta. Syön vain sitä mistä pidän, enkä häpeä kieltäytyä tarjotusta jos se ei maistu minulle, ei siis siinäkään mitään ongelma

Niinhän sitä luulisi, vaan ei tunnu kaikille olevan, vaikkapa tuolle aloittajalle kun pitää kysellä. 😂 Ton yliherkän vastauksessa sitten taas ei ollut mitään ihmeellistä. Luetteli jokaiseen herkkyyteen esimerkit. Onko sinulla isojakin vaikeuksia sisäistää teksti kokonaisuuksia? 

- Itsekkin normi

Ihan tavallista elämää elän. Pukeutumisessa pitää tehdä sellaisia valintoja, että vaatteet on sään kestävät, laput leikattu irti ja mukavat päällä. Kaula saisi olla mielellään paljaana, mutta talvella ei voi koska vilustun. Mukava pukeutuminen tapahtuu tyylikkyyden kustannuksella. Tämä voi kuulostaa ihan itsestäänselvältä, mutta näen paljon ihmisiä sellaisissa vaatteissa, joihin en voisi kuvitella pukeutuvani, koska sitten kiristäisi, paleltaisi tai kastuisi.

Käytän nukkuessa ja kovaäänisissä tiloissa korvatulppia. Kierrokset nousevat, jos on liian kova mekkala, radio ja telkkari yhtä aikaa päällä tai ihmiset huutavat toistensa päälle.

Minun on hankalaa olla tilassa, jossa haisee pahalta tai voimakkaalta hajusteelta. Hajusteet ei usein ole nautittavia tai hyvän tuoksuisia, vaan niissä on häiritsevä ja paha kemikaalin haju. Luonnon tuoksuissa en tätä havaitse. Tykkään koirista, mutta en oikein voi sietää niiden turkin ja hengityksen hajua, joten en omista koiraa. En voi olla lähellä ihmisiä, jotka eivät peseydy säännöllisesti tai jotka tupakoivat. Jos joudun haisevan ihmisen lähelle, saattaa tulla yökkyrefleksi ja hengitän suun kautta ja kaulahuiviin. Kotona on siistiä ja vien roskat usein, jottei hajuja tulisi. 

En ole testien mukaan neuropoikkeava, mutta jokseenkin aistiyliherkkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia mun elämä on. Moiset aisti vammat on kyllä todettu mutta en koe olevani mikääm uniikki lumihiutale jonka elämä olis jotenkin erikoista. Jos kovat äänet ottaa korviin, poistun paikalta. Mulla on tosin vastamelu kuulokkeet lähes aina päässä et harvoin häiritsee, kuulen vain sitä mitä haluan. En ole esim halunnut koskaan lapsia, enkä vietä niiden kanssa aikaa, koska en kestä niiden metelöintiä, itkua jne. Ei ole vaikeaa. Omistan vain mukavia vaatteita, sellaisia joita haluan käyttää, lisäksi olen leikellyt niistä laput pois heti hankinna jälkeen joten ei ahdista kledjut millään tavalla. Tiedän mistä pidän, mikä ei purista tai ahdista ja niillä mennään, ei yhtään hankalaa. Jos en kestä jotain hajua, toimin kuten yllä mainittuna, eli poistun paikalta. Syön vain sitä mistä pidän, enkä häpeä kieltäytyä tarjotusta jos se ei m

Taitaa reagointikykykin olla virittäytynyt herkkä-asentoon.