lapsen ja aikuisen ero ennakkoluulosta (-luulottomuudesta)

annoin eilen meidän 2v. lapselle hiluja läpinäkyvään kukkaroon että saa ostaa itse tikkarin kauppareissulla (oli edellisenä päivänä puhunut että ostaa huomenna tikkareita kun on palkkapäivä :) ).



metroasemalla metroa odotellessa penkille viereni istahti kännissä oleva romani mies. itse ajattelin että voi ei. lapsi puolestaan nosti kukkaron ylös ja sanoi miehelle: mulla on rahaa!



itse ajattelin että " OLI rahaa..." mutta mitäpä teki romanimies. hymyili ja iloisesti sanoi lapselleni odotappas, kaivan täältä vähän lisää niin sinulla on paljon rahaa ja antoi pojan kukkaroon lisää hiluja :)



tämä mies palautti minut maanpinnalle ja tajusin taas kuinka sitä pikku hiljaa negatiiviset vaikutteet ympärillä alkaa itseen vaikuttaa ja alkaa yleistämään asioita. lapsen ennakkoluulottomuus ja lämmin luottamus rotuun/väriin/sukupuoleen/olemukseen katsomatta todisti kuinka ahtaasti me aikuiset usein helposti ajattelemme, joskus jopa tahtomattamme.