Jopa on savottaa kerrakseen joka kevät ja syksy, viisi lasta perheessä.

Tällä kertaa heitin kaikki huonot surutta jätesäkkiin. (meillä 6 lasta, ja pahiten kuluttavassa iässä)

Oma hommansa huolehtia, että kaikille on kaikkia ja kutakuinkin sävy sävyyn ja siistejä. Siinä menee tovi jos toinen. Sitten saakin aloittaa alusta. Nyt tuli yhtäkkiä niin lämmin, että puuttuu lippikset yms. kevyemmät collegetakit. Ei ku niitä hakemaan. Sitten kohta saa olla sandaaleita etsimässä.

Mä heitän vaan liian pienet pois/ kiertoon. Ja ostan isommat kun joku ilmottaa tarvitsevansa. Ei meillä mitään inventaarioita tehdä.



Vikan kerran jälkeen kun pesen toppavaatteet, niin nostan ne eteisen sijaan vaatehuoneeseen. Sitä nyt ei voi edes vaivaksi kutsua.

Olen iloinen, että saan ylijäämillä ilahduttaa mahd. muita tarvitsevia, joita lähipiirissä paljon. Lähinnä musta on hauskaa se, että tuollaisenkin asian joutuu oikein projektoimaan, kun on useampi lapsi. ; )



terv. se kolmen lapsen äiti

edestakainen säilöminen ja kaivaminen esiin. Varsinkin kun asutaan ahtaasti kerrostalossa, jossa on liian vähän säilytystilaa. Joten joka kevät ja syksy aina puolet pipoista ja kengistä hukassa. Rasittavaa!!

t-paidan kanssa, talvella fleece välissä, samat farkut ympärivuoden, ja kengät keväällä roskiin, ei ole mitään vaivaa. Hanskat ikivanhoja HellyHanseneja, yksillä pärjää koko talven, pestään ja laitetaan seuraavalle. Ei niitä vaatteita niin paljoa tarvitse.

Taas yksi syy lisää pitäytyä vaan tuossa yhdessä. Senkin vaatteissa kun tuntuu olevan mulle ihan tarpeeksi savottaa :-)

Ja sanoinko että teen siitä vaikeaa, kunhan tuumasin että on melkoinen savotta :/