Mun piti tehdä tänään vaikka mitä, mutta en tehnytkään yhtään mitään :(

Antakaa mulle jokin kollektiivinen anteeksianto!!

Olin yllättävän pirteä töitten jälkeen ja oli ihana ilma. Olin suunnitellut pihahommia ja kodin siivousta. Lapsi oli poikakaverinsa luona ja talo oli yhtäkkiä ihan hiljainen. Oli ihana vaan olla sohvalla hiljaisuudessa omissa ajatuksissa todella kiireisen ja hektisen alkuviikon jäljiltä. Jäin koko illaksi sohvalle ja torkuin pienet päikkäritkin.

Sanokaa nyt hyvät ihmiset, että tää oli ihan ok vaan olla janauttia siitä ettei kukaan halua multa mitään eikä tarvii ottaa ketään huomioon...