Voiko pettäjä vielä rakastaa puolisoaan?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ymmärtänyt sellaista rakkautta, missä joku muu määrittelee sulle "sä teet sitä jos rakastat" tai "sä et tee tätä jos rakastat".
Eli voi?
En usko että voi. Pettäessä ottaa riskin satuttaa sitä toista niin pahasti ja syvästi että jos sen pystyy ottamaan niin mielestäni rakkaus on sillon kuollut tai sitä ei ole ollutkaan. Olen itse siis ikävä kyllä ollut pettäjä (20v pystyyn kuolleen liiton loppumetreillä) ja kaduin toki kamalasti mutta en enää rakastanut. Jos olin koskaan rakastanutkaan, menimme yhteen tosi nuorena ja tosi hyviä läheisiä kumppaneita kyllä oltiin.
Nyt uudessa pitkässä suhteessa rakastan syvästi enkä ikinä voisi tehdä sitä.
N48
Vierailija kirjoitti:
En usko että voi. Pettäessä ottaa riskin satuttaa sitä toista niin pahasti ja syvästi että jos sen pystyy ottamaan niin mielestäni rakkaus on sillon kuollut tai sitä ei ole ollutkaan. Olen itse siis ikävä kyllä ollut pettäjä (20v pystyyn kuolleen liiton loppumetreillä) ja kaduin toki kamalasti mutta en enää rakastanut. Jos olin koskaan rakastanutkaan, menimme yhteen tosi nuorena ja tosi hyviä läheisiä kumppaneita kyllä oltiin.
Nyt uudessa pitkässä suhteessa rakastan syvästi enkä ikinä voisi tehdä sitä.
N48
En jäänyt kiinni enkä tunnusta.
Tietenkin se on mahdollista. Tunnen tapauksia joissa petturi on anonut takaisin ja kertonut pettämisen olleen elämänsä virheen. Vannonut tietysti rakkauttaan. On sitten puolisosta kiinni, ottaako takaisin, koska kysymys on myös siitä vieläkö hän pystyy pettäjää rakastamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin se on mahdollista. Tunnen tapauksia joissa petturi on anonut takaisin ja kertonut pettämisen olleen elämänsä virheen. Vannonut tietysti rakkauttaan. On sitten puolisosta kiinni, ottaako takaisin, koska kysymys on myös siitä vieläkö hän pystyy pettäjää rakastamaan.
Jos ei tiedä pettämisestä?
Pienestä on parisuhde kiinni, jos kusivehkeiden lätkytykseen loppuu. Taitaa siinä tapauksessa olla jo muutenkin loppusuoralla koko homma.
Vierailija kirjoitti:
Pienestä on parisuhde kiinni, jos kusivehkeiden lätkytykseen loppuu. Taitaa siinä tapauksessa olla jo muutenkin loppusuoralla koko homma.
Miksi pitäisi loppua?
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään. Pettäjä ei rakasta.
Kuka sinä olet sen sanomaan. Ihmiset on erilaisia. Itse olen pettänyt (en pidä tuosta sanasta) puolisoani pitkän suhteen aikana useita kertoja, ja rakastan häntä enemmän kuin koskaan. Ei pidä sekoittaa rakkautta ja himoa.
Rakastuminen on monogaaminen tunne. Jos on rakastunut, ei todellakaan halua muita. Harmi vain, että rakastuminen on fysiologinen tila, aivotoiminnan häiriö, joka kestää maksimissaan kolme vuotta.
Rakkaus on monimutkaisempi ilmiö. Ihmiset satuttavat rakastamiaan läheisiään jatkuvasti. Esimerkiksi voiko vanhempi, joka lyö lastaan tai jättää hänet liian vähälle huomiolle, sanoa rakastavansa lasta? Useimmat kokevat rakastavansa. Voiko huono puoliso rakastaa kumppaniaan? Ihmisten rakkaus on usein sangen epätäydellistä.
Jos rakastaakin, niin ei selvästikään kunnioita, ei ole rehellinen, ei huomioi kumppanin tunteita eikä suojele häntä, tai ei ole kykenevä harkitsemaan ja hillitsemään tekojaan. Mitä tuollaisella rakkaudella tekee?
Heikkolahjainen ja huonon impulssikontrollin omaava periaatteessa voi, mutta tällaisellakin ihmisellä pettäminen on osoitus siitä, että oma perse tulee aina ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään. Pettäjä ei rakasta.
Kuka sinä olet sen sanomaan. Ihmiset on erilaisia. Itse olen pettänyt (en pidä tuosta sanasta) puolisoani pitkän suhteen aikana useita kertoja, ja rakastan häntä enemmän kuin koskaan. Ei pidä sekoittaa rakkautta ja himoa.
No mutta kuka tuollaista rakastamista oikein haluaa? Sinä myös ylhäältä päin sanelet ja päätät, että toisen on tällainen rakkaudenmuoto vain hyväksyttävä. Toki tietämättään mutta kuitenkin. Kuka sinä olet päättämään sen että toisen tulee elää valheessa ja tulla kohdelluksi kuin halveksisit ja vihaisit häntä?
Miksi ei ikinä kysytä, voiko puolisoaan lyövä, haukkuva tai kontrolloiva ihminen oikeasti rakastaa? Tai semmoinen, joka jättää puolison hoitamaan yksin kodin ja lapset? Tai sellainen, jolta ei saa mitään henkistä tukea tai edes seuraa? Muuten saa olla vaikka minkälainen ihmusperse, kunhan on sataprosenttisesti monogaaminen. Onko se rakkauden ainoa tai tärkein mitta?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei ikinä kysytä, voiko puolisoaan lyövä, haukkuva tai kontrolloiva ihminen oikeasti rakastaa? Tai semmoinen, joka jättää puolison hoitamaan yksin kodin ja lapset? Tai sellainen, jolta ei saa mitään henkistä tukea tai edes seuraa? Muuten saa olla vaikka minkälainen ihmusperse, kunhan on sataprosenttisesti monogaaminen. Onko se rakkauden ainoa tai tärkein mitta?
Kysytäänhän? Enkä katselisi edellä mainitsemiasi yhtään pidempään kuin pettäjäpskaakaan.
Kyllä minä rakastin, vaikka en saanutkaan huomiota enkä rakkautta osakseni, vaan minusta tuli kodinkone. Onneksi sain läheisyyttä ja positiivista huomiota muualta ja säilytin itsetuntoni.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei ikinä kysytä, voiko puolisoaan lyövä, haukkuva tai kontrolloiva ihminen oikeasti rakastaa? Tai semmoinen, joka jättää puolison hoitamaan yksin kodin ja lapset? Tai sellainen, jolta ei saa mitään henkistä tukea tai edes seuraa? Muuten saa olla vaikka minkälainen ihmusperse, kunhan on sataprosenttisesti monogaaminen. Onko se rakkauden ainoa tai tärkein mitta?
Näistä syistähän parisuhteita päättyy yhtenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei ikinä kysytä, voiko puolisoaan lyövä, haukkuva tai kontrolloiva ihminen oikeasti rakastaa? Tai semmoinen, joka jättää puolison hoitamaan yksin kodin ja lapset? Tai sellainen, jolta ei saa mitään henkistä tukea tai edes seuraa? Muuten saa olla vaikka minkälainen ihmusperse, kunhan on sataprosenttisesti monogaaminen. Onko se rakkauden ainoa tai tärkein mitta?
Kysytäänhän? Enkä katselisi edellä mainitsemiasi yhtään pidempään kuin pettäjäpskaakaan.
Ei ainakaan täällä. En muista koskaan kuulleeni tai lukeneeni, että joku pohdiskelisi, voiko vaikkapa sairaalloisen mustasukkainen oikeasti rakastaa. Tai väkivaltainen kumppani. Näiden kohdalla pohditaan vain sitä, voiko väkivaltainen mies muuttua. En ole koskaan törmännyt siihen, että vaimon hakkaajan rakkauden kokeminen kyseenalaistettaisiin. Tämä onkin aika järkyttävää kyllä. Hakattu puoliso ei mieti, että hyvänen aika, mieheni ei rakasta minua, vaan pohtii, miten saa miehen lopettamaan hakkaamisen.
Kyllä voi. Voi rakastaa jopa kahta yhtaikaa. Siinä on vaan sitten tehtävä valinta.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt sellaista rakkautta, missä joku muu määrittelee sulle "sä teet sitä jos rakastat" tai "sä et tee tätä jos rakastat".