Jess, sain eilen mieheni itkemään!

Lyhyesti:

Meillä on ollut pitkään jo vaikeaa. Tai minulla on ollut vaikeaa, kun mies ei ota minua ja lapsia tarpeeksi (oikeastaan ollenkaan) huomioon, miehen mielestä mitään ongelmaa ei ole.

Eilen oltiin sitten autossa ajamassa anoppilaan ja pikku asioista alkoi kehkeytyä sitten riita. En oikeastaan enää muista mitä miehelleni tarkalleen sanoin, mutta jotenkin se liittyi siihen huomioon ottamiseen. Siinä huutamisen lomassa mies sitten yllättäin huusi minulle " sinä olet kumminkin läheisin ihminen minulle" , minä huusin " olenko?" ja mies huusi " olet" . :)

Olin hetken hiljaa ja sanoin miehelle, että tuo oli varmaan parasta mitä olet minulle viiteen vuoteen sanonut ja käänsin pääni pois. Kohta kun katsoin miestäni niin kyynel valui hänen poskelle.

Ihanaa, että sain edes jonkin muun laisen reaktion miehessä aikaiseksi kuin huutamisen. Ehkä mies sittenkin edes jonkin verran välittää :) Muuten kyllä on aina niin kovaa miestä, että hyviä asioita ei voi sanoa eikä varsinkaan yhtään hempeillä, kun minä " käytän muuten miehen tunteita hyväksi" .