Lue keskustelun säännöt.
Pelkään tytön saamista!
16.04.2007 |
Tämä on nyt vähän kummallista, mutta yritän selittää hieman...
Minulla on yksi poika, ja nyt odotan monen ultran mukaan tyttöä. Jostakin syystä olen jotenkin " pettynyt" , kauhuissani ja peloissanikin. Olisin halunnut toisen pojan.
Kuulkaapa syitäni, ne vasta hulluja ovatkin.
Pelkään jotenkin, etten tajua tytärtäni ollenkaan. En osaa ajatella, että minulla on mitään tyttöjen juttuja jakaa hänen kanssaan. Oma äitini oli mielenterveysongelmainen, jonka johdosta olin täysin hyljeksitty hänen puoleltaan lapsena. En koskaan kokenut mitään tyttöjuttuja, minulla ei edes ollut yhtä ainutta mekkoa koskaan lapsena. Suurimman osan lapsuudesta elinkin lastenkodeissa.
En tänä päivänäkään osaa ostella ilokseni vaatteita, enkä ole kovin naisellinen. Pojan kanssa tämä kaikki ei häirinnyt, nyt pelkään, että en osaa olla tytön äiti! Kun katselen muita naisia, he ovat niin naisellisia, ja samoin heidän suloisesti puetut tyttärensä. Tiedän, että nämä ovat pintapuolisia juttuja, mutta vaivaavat silti!
Jotenkin haluaisin, että sitten minun tytölläni on kaikki, mitä pieni naisenalku voi ikinä tarvita, mutta en edes osaa kuvitella, mitä hän tarvitsee! En ole itse koskaan ollut pikkutyttö, niin hullulta kuin se kuulostaakin:(
Anteeksi sekava sepustus, en osaa tätä järkevästi muotoilla:(
Kommentit (22)
mahdollista, olipa lapsi tyttö tai poika. Eikä tarvitsekaan tarjota. Riittävän hyvää vanhemmuutta on se, että välittää, rakastaa ja huolehtii lapsen tarpeista OMAA PERSOONALLISUUTTAAN KÄYTTÄEN. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa olla tytön (tai pojan) äiti. Olemme kaikki omia, epätäydellisiä persooniamme. Ole sellainen kuin olet, prinsessavaikutteita on maailma täynnä, ei tyttösi niistä paitsi jää. Uskon, että sinulla on tyttärellesi paljon arvokkaampaa annettavaa kuin ulkonäkönormien noudattaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Minäkin tein valtavasti ihania essumekkoja tyttärelleni kolmen pojan jälkeen ja sain pukeakin pari vuotta.
Siitä lähtien hän piti vain farkkuja ja oli oikein rempseä tyttö!
Itsekin olen ollut vähän poikatyttö! Mutta ihanan " kaverin" saat tyttärestäsi kunhan hän kasvaa! Minunkin poikatyttö kuitenkin halusi korvikset jo 4v kun yhdellä hoidodda oli! Ja niinpä laitoimme!