Kalervo Kummolan näköinen nainen

Runo

Hämeenkadun sateessa seisoi

nainen, jolla oli jääkiekkoliiton

leukaperät

ja katse kuin kansallisen

epäonnistumisen läpi kulkenut.

Hän kantoi muovikassia

niin kuin kantaa

elämänsä kolmea pahinta ottelua

ja yhtä hyvää muistoa,

jossa kukaan ei vielä huutanut.

Hän oli

Kalervo Kummolan näköinen nainen,

ei imitaatio

vaan ilmapiiri,

johtopäätös

ja hallituksen pöytäkirjan

viimeinen, tärkein alaviite.

Minä rakastuin

kuin fanikatsomo maalivahtiin,

joka ei päästänyt läpi

yhtäkään tekosyytä.

Rakastuin tapaan,

jolla hän puhui hiljaa kuin megafoni,

ja siihen, miten hän ei koskaan

tarjonnut syliä, vaan

strategiaa.

Hän oli nainen,

joka ei pyytänyt mitään

ja siksi annoin kaiken.

Joskus hän sanoi:

"Minussa on liikaa kulmapeliä

ja liian vähän hattutemppuja."

Minä sanoin:

"Sinä olet koko otteluohjelma."

En tiedä,

miksi kasvot muistuttivat

Kalervo Kummolaa

ehkä koska hänkin oli joskus ollut

tärkeä.

Mutta minä näin

vain hänet.

Ja se riitti.