Henkinen kasvu ja ystävyyssuhteet
Olen viime vuosien aikana kasvanut ihmisenä melko paljon. Jättänyt taakseni huonon parisuhteen ja keskittynyt yhä enemmän omaan ja lasten hyvinvointiin. Asiat eivät ole täydellisesti, mutta ihan hyvin. Uudeksi ongelmaksi on muodostunut se, että olen kasvanut osittain ulos ystäväpiiristäni. Emme ole enää samalla aaltopituudella. Onko muilla kokemuksia vastaavasta? Oletteko sitten löytäneet uusia ystäviä vielä reippaasti aikuisiällä?
Kommentit (3)
Minullekin kävi niin. Helpointa olisi ollut jos ei olisikaan tapahtunut sisäisesti kasvua vaan eläisin edelleen laput silmillä. Ei vain enää pystynyt jatkamaan suhteita vaan oli pakko siirtyä elämässään uuteen ajanjaksoon.
Se on sitä, kun "kasvetaan erilleen". Paitsi pariskunnat, myös ystävykset voi kasvaa erilleen.
Uusia ystäviä löytyy harrastuksista, en ole itse ainakaan keksinyt sen parempaa keinoa. Mitä harrastat vapaa-ajallasi, missä ja miten, kuvastaa melko pitkälle sitä arvomaailmaasi ja ajatteluasi. Sitä kautta löytyvät ystävyydet osuvat riittävän lähelle samassa elämäntilanteessa olevia.
Keskity nyt vain jatkossakin olennaiseen ja jätät taakse kaiken mikä sinne on jäädäkseen. Osa löytää vielä uusiakin ihmisiä elämäänsä ja osa ei joten katso miten se elämä edistyy. Älä jää jumiin tässä kohdassa elämääsi. Keskity elämiseen ja siitä nauttimiseen, ole avoin myös kaikelle uudelle.