Kun olin valmistautumassa muuttamaan erilleen miehestäni, hän veti esiin viimeisen valttikorttinsa.

Me ollaan oltu yhdessä nuoresta asti, hän keskittyi uraansa ja minä huolehdin kodista ja lapsista. Kaikki tuntui silloin niin hyvältä. Mutta muutama vuosi sitten hän alkoi muuttua etäiseksi, eikä enää halunnut puhua mun kanssa. Myöhemmin sain tietää, että hän oli ajatellut toista naista jo pitkään. Näytti kuitenkin siltä, ettei heidän välillään ollut mitään muuta kuin työhön liittyvää. Hän vaikutti pettyneeltä ja masentuneelta.Mä luulin, että jos mä pysyn hänen rinnallaan, hän toipuisi siitä ja me voitais jatkaa avioliittoa normaalisti. Mutta niin ei käynyt. päinvastoin. Hän sulkeutui entistä enemmän, eikä noteerannut mua ollenkaan.

Sitten mä sairastuin ja tarvitsin hänen apuaan. Hän alkoi näyttää, että häntä ärsytti, kun en enää pystynyt huolehtimaan kodista ja lapsista niin kuin ennen. Mä olin täysin loppu ja pettynyt, ja päätin että nyt riittää, aloin valmistella erilleen muuttoa. Kun hän näki, että otin tavaroitani ja olin oikeasti lähdössä, hän meni paniikkiin. Hän alkoi heti pyytää, etten jättäisi häntä, etten eroaisi. Silloin hän kertoi, että hänen keuhkoissa ja munuaisissa on ongelmia, ja että mä en voisi hylätä häntä nyt, kun hän on sairas.Hän siis asetti mut moraalisesti mahdottomaan tilanteeseen, mä en muka saisi jättää sairasta miestä, vaikka hän tietää paremmin kuin kukaan, että meidän suhde on ollut rikki jo pitkään, eikä se ole pelkästään mun syytä.

En enää tiedä, miten voisin jatkaa elämää tämän miehen kanssa.