Napalanko

up

En halua tutustua. Vaimolla onkin lupa käydä vieraissa niin kaukana kotoa tai muuten sellaisten kanssa, etteivät tule minua vastaan. 

M45

"Toisen kanssa harrastan purjehtimista", kirjoitit, ja ihan sävähdin. Mutta en se ole minä. Kerran kesässä vierailemme vaimon kanssa kotikaupungissamme, sisämaakaupungissa, jossa asuu napalankoni vuosien takaa, äveriäs sikäläinen pikkupohatta. Hän kutsuu meidät aina purjehdusretkelle, ja jos sää on lämmin, lounatuuli leuto, näille retkille on muodostunut oma kaavansa, ja jo ensi kerralla. Kun pääsimme hieman avarammille vesille, aloimme vähentää vaatteita kunnes oltiin kaikki nakuina. Se vapauden tunne, häpeämättömyys, samalla jännitys. Aurinko lämmitti, tuulenvire leyhytti häpykarvoja ja pullisti purjetta. Vaimolla oli lämpimiä, intiimejä tunteita meitä molempia miehiä kohtaan, se täytyi hyväksyä, vaikka kipristi, ja miehet tietävät mistä. Minä tiesin, kapteeni tiesi ja vaimo tiesi, ei ujostellut, antoi pillun näkyä ja kostua, en tiedä. Mitään sen kummempaa ei tapahtunut, ei siinäkään vaiheessa, kun vene pantiin piihin ja käytiin syömään eväitä. Mutta mielikuvitusta se asetelma ruokki. Kapteenilla on kaikki valta laivassaan, kuparinruskea karvainen rinta, pilke silmäkulmassaan. Tähän piti ajatus pysäyttää, sillä vaarana oli ajautuminen vaarallisille vesille.