Miksi Kauhajoen tapausta käsitellään kouluissa?

kun ammattikoululainen kotiin tullessaan sanoi, että ei mene enää huomenna (=tänään) kouluun?

en siis ajatellut lapsille sanoa, että näin ei voi käydä sinun koulussa. Mutta en myöskään sano, että kyllä näin voi käydä teidänkin koulussa, jos lapsi ei itse edes huomaa pelätä tuommoista asiaa. Ja siltikään en sanoisi lapselle että kyllä näitä tulee olemaan jatkossa vaan enemmän ja enemmän. Tässä asiassa voi vaan sanoa, että en tiedä tuleeko tämmöinen toistumaan, toivottavasti ei. Miksi mun pitäis alkaa pelottelemaan lasta semmosella asialla?



ja meilläkään ei lapset ollu eilen kuullu asiasta mitään, minulta kuulivat kun kerroin siksi että tänään koulussa kuulevat kuitenkin. ja kavereiden kanssa eilen leikkivät eikä kaveritkaan tienneet tai ainakaan puhuneet asiasta mitään. Eli vähän ristiriitainen olo tarvisko asiaa käsitellä koulussa ollenkaan, jos lapsille täytyy just siksi kertoa että koulussa kuulevat kuitenkin. Tietenkin koulussa voi olla niitäkin kavereita, joita ei koton näe ja jotka ovat katsoneet uutisia ja kuitenkinn n iiltä kuulisisvat asiasta.



Ja kyllä tää asia pitää jollakin tavalla laitta oikeisiin mittasuhteisiin, enemmän ihmisiä kuolee kuitenkin liikenneonnettomuuksissa.

meni tänään kouluun, niin koulussa oli jo lippu puolitangossa tuon Kauhajoella sattuneen tapahtuman vuoksi. Asumme Tampereella. Hyvä kumminkin, että olin jo eilen kertonut lapselleni rauhallisesti tapahtuneesta, joten ei tullut mitenkään shokkina tuo koulun tiedotus sitten. Heti ekaksi kouluun tullessa lapsi kysyi, miksi lippu on puolitangossa koulun pihalla.

"On ihan älytöntä olettaa, että "kuka tahansa" hiukan masentunut nuori voi alkaa ammuskella toisia tuosta vaan ja olisimme yhtäkkiä kaikki tosi turvattomia tässä yhteiskunnassa. Ennen vanhaan nämä itsemurhatapaukset olivat pikku-uutisia lehden alareunoissa, tyyliin: nuori ajoi humalassa auton järveen. Nyt laajennettu itsemurha on maailmalta opittu "trendi", mutta ei siihen kuka tahansa ryhdy. Lukekaa Tiedelehden artikkeli "Miksi nuori tappaa?"."



En ole itse lukenut tuota kyseistä Tiedelehden artikkelia, mutta kuulin tässä juuri että siinä mainittiin jotakuinkin, että viime vuosisadan alussa nuorten miesten tekemiä tappoja/murhia oli viidennes enemmän kuin nykyisin. Silloin vaan ei ollut media paikalla luomassa joukkohysteriaa.

Koululaisten kanssa pitää puhua asiasta! Lapset huomaavat kuitenkin suruliputukset ja kuulevat toisilta puheita asiasta. Jollei lapsille kerrota (yksityiskohdilla mässäilemättä) tapahtuneesta, oma mielikuvitus ja huhupuheet tekevät asiasta suuren, epämääräisen möykyn. Kun asiaa käsittelee yhdessä, saa luvan surra muiden kanssa ja saa myös tukea muilta.

Hyviä ohjeita asian käsittelemiseen mm. näiltä Perhe-sivuilta.

Esimerkillisesti toimittu!

niin kuin joku ehti hämmästelemään.



Ikätaso huomioon ottaen asiasta puhutaan lyhyest. Yksityiskohtia ei kerrota.

Lapset ihmettelevät puolitangossa olevaa lippua. "Miksi lippu on puolitangossa?" Vastataan esitettyyn kysymykseen tippaakaan´dramatisoimatta. Ilmaan nousee heti kysymys "Miksi joku tekee niin?" Niinpä...

Kysymykseen "Voiko vaikka meidän koulussa tapahtua tuollaista?" ei voi vastata valehtelemalle, että no ei tietenkään meidän koulussa tuollaista tapahdu. Vastaisin,e ttä on erittäin epätodennäköistä, että meidän koululla tuollaista tapahtuisi, mutta kukaan ei voi luvata, ettei niin kävisi missä tahansa koulussa.