Antakaa vinkkejä, miten hoitaa kotona asuvaa muistisairasta, jos asuu vanhuksesta etäällä?

Mitä voi etäältä tehdä ja hoitaa kuntoon?

Kotihoito ja ateriapalvelu avuksi.

Ei vanhusta voi etänä hoitaa.

Hänelle voi hommata kaikenlaisia apuvälineitä. Kalenterikello näyttää viikonpäivän ja päivämäärän. Lääkekello muistuttaa lääkkeet ja estää yliannostuksen. Turvaranneke jos sattuu jotain. 

Huoli ilmoitus ja palvelutarpeen arvio, siitä jos alkaa voi päästä eteenpäin.

Muutat vanhuksen kanssa samaan asuntoon, tai haet vanhuksen kotiisi, tee velvollisuutesi, älä pelkästään valita. 

Vierailija kirjoitti:

Muutat vanhuksen kanssa samaan asuntoon, tai haet vanhuksen kotiisi, tee velvollisuutesi, älä pelkästään valita. 

Ei onnistu. Oma työ ja miehen työ sekä lasten koulu toisella puolella Suomea.

Vierailija kirjoitti:

Hänelle voi hommata kaikenlaisia apuvälineitä. Kalenterikello näyttää viikonpäivän ja päivämäärän. Lääkekello muistuttaa lääkkeet ja estää yliannostuksen. Turvaranneke jos sattuu jotain. 

Mitään uusia laitteita ei osata käyttää / ymmärretä ja pahimmillaan niistä voi kuulua juonittelevien naapureiden ivaa ja pilkkausta, lääkekellosta tms. ei ole apua, kun äänet kyselevät, että oletko unohtanut ottaa lääkkeet. Turvarannekekin on yhtä turhan kanssa - aluksi sitä ei voinut ottaa, kun ei mukamas ole niin vanha ja avuton - ja sitten kun sellainen saatiin lopulta otettua käyttöön, niin eipä vissiin ymmärrys enää riitä, että mikähän tämä minun ranteessa oikein on - kotihoitajat ovatkin sitten löytäneet muutaman kerran lattialta makaamassa ja tietysti se turvaranneke ranteessa.

Että näin meillä... 

Käykö turvaranneke myös mökillä?

Vierailija kirjoitti:

Muutat vanhuksen kanssa samaan asuntoon, tai haet vanhuksen kotiisi, tee velvollisuutesi, älä pelkästään valita. 

Miksi pitäisi olla jossain velvollisuudentunnossa sellaista ihmistä kohtaan, joka ei oikeastaan koskaan vaikuttanut välittävän sinusta vaan päinvastoin rasitti omilla työongelmillaan, sisarusten ja suvun riidoilla jne.? Ymmärrän kyllä, ettei hänen taustoillaan tosiakaan voinut paljon auttaa fiksua, lopulta korkeakouluopintoihin suuntautunutta lasta, mutta läksyissä auttamisen sijaan ihan vain lämmin tukeminen ja terveen itsetunnon kasvattaminen olisivat olleet paljon tärkeämpää. Sen sijaan läksijäislahjaksi sai kotoa viemisiksi vääristyneet kehonkuvan, huonon itsetunnon ja heikon stressinsietokyvyn.