Hengellisyys ja Jumalan tahdon tapaan eläminen. Eikö sellainen elämä olisi parempaa tavoiteltavaa ainaisen krääsänperässäjuoksun sijaan

Kyllä! 

Vastaan että kyllä. 

Olen agnostikko ja nuuka minimalisti. Olen löytänyt elämänsisältöni muista asioista kuin uskosta ja materiasta.

Ilman krääsää voi elää ihan ilman uskoakin. Ei siihen mitään jeesusta tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Olen agnostikko ja nuuka minimalisti. Olen löytänyt elämänsisältöni muista asioista kuin uskosta ja materiasta.

Yläpeukutin. Mutta kyllä sulle se usko tulee, joku päivä. Vaikka panteismi:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Panteismi

Sitä jumaluutta on joka paikassa. Luontoa pitää kunnioittaa, mutta niinhän me tehtiin, aikoinaan. 

Entäs sitten kun vaikka viljasato epäonnistuu ja aletaan uhraamaan vaikka härkiä (tai neitsyitä), sen sadon parantamiseksi? ....Silloin ollaan aika heikoilla jäillä.

PlayStationin kasvattina japanilainen shintolaisuus on mun elämässä läsnä aina konsolin avatessa. 

No eiväthän nuo ole ainoat vaihtoehdot. Katso vaan jenkkien uskonnollisuutta, siellä riittä krääsää kaikkine rekvisiittoineen.

Krääsättömästi voi elää myös ilman uskontoa, ja saada mielenrauhan ja tarkoituksen vaikkapa luonnosta, puutarhanhoidosta ja kotitarveviljelystä. 

Minulla on krääsää varmasti paljon vähemmän kuin keskivertouskiksella. Mikä ihmeen tarve uskovaisilla on nostaa itseään jalustalle kuvittelemalla että uskonnottoman elämä on jotain aivotonta ja arvotonta pintaliitoa? 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on krääsää varmasti paljon vähemmän kuin keskivertouskiksella. Mikä ihmeen tarve uskovaisilla on nostaa itseään jalustalle kuvittelemalla että uskonnottoman elämä on jotain aivotonta ja arvotonta pintaliitoa? 

Itse asiassa usein tilanne on jopa päinvastoin. Kristittyä harvoin kiinnostaa filosofia tai edes oman uskontonsa historia. Puhumattakaan muista kulttuureista.

Kristitty lepää maalissa paljon enemmän kuin pohtii ja etsii. Ja siksi viimeistään jostain 1800-luvulta jopa materiaalinen vauraus ja kristinusko saivat olla yhtä aikaa. Käytännössä siis moni kristitty on myös porvari tai jopa melko varakas.

Itse funtsinut näin: Kysytään, että miksi Jumala sallii nuo sodat, miksi Ukrainassa ja Lähi-Idässä kuolee syyttömiä, siviileja, lapsia?

Päättelin, et Hän laittoi kaiken alulle, ei puutu nyt siihen (tässä on vähän kiirempiäkin hommia menossa ...:); koittakaa itse hoitaa hommanne. .... Jos ei osata, niin lopulta Hän sitten puuttuu.

... 

Ja sitäkin miettinyt: onko Jumalalla huumorintajua? Tulin siihen tulokseen, että on, mutta joskus se on kovin mustaa.

Surullisinta itselleni kristinuskossa on kuinka valtava ero useimmilla kirkon jäsenilä voi olla uskonnon omiin opetuksiin ja Jeesuksen elämäntapaan. He ovat siis aivan toisenlaisia ihmisiä kuin Raamatun Jeesus.

Ainahan näin ei ollut. 1600-luvulla vasta kirkko maallistui enemmän aiempaan nähden. Pyhät opit pikku hiljaa rapautuivat. Kunnes tuli se rikastumisen suoranainen hienous kirkkoon. Ja erityisesti protestantismi näivettyi.

Vierailija kirjoitti:

Surullisinta itselleni kristinuskossa on kuinka valtava ero useimmilla kirkon jäsenilä voi olla uskonnon omiin opetuksiin ja Jeesuksen elämäntapaan. He ovat siis aivan toisenlaisia ihmisiä kuin Raamatun Jeesus.

Ainahan näin ei ollut. 1600-luvulla vasta kirkko maallistui enemmän aiempaan nähden. Pyhät opit pikku hiljaa rapautuivat. Kunnes tuli se rikastumisen suoranainen hienous kirkkoon. Ja erityisesti protestantismi näivettyi.

Hyvä kommentti. Itse mietin näitä: Tuosta 4.stä en ole vielä päässyt eroon, kaikista muista (nuo tuo Himo kyllä joskus iskee, mutta pystyn sitä jarruttelemaan).

(ja ei, ei se vie minua yhtään enemmän kohti sitä taivaspaikkaa...)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Seitsem%C3%A4n_kuolemansynti%C3%A4