Henkilö ei kestä kritiikkiä alkuunkaan

Sano sille, että mulle et huuda. Ilmoita, kun asiasta sopii keskustella. Perustelu tarvitaan ja huutamalla ei oteta vastaan. 

Älä mieti turhia, mistä se johtuu. Ensisijaisesti siitä, että sinä mahdollistat sen. 

Eipä ole soolona elävällä näitä 

murheita kontolla. Platonisissa

ystävyyssuhteissani on

hyvin harvoin eripuraa tai selkkausta.

Jos on, ei harmitus veny seuraavaan

päivään.

Talomme asukkaat ovat vaihtuneet, nyk.

naapureitani en tunne kuin nimeltä

alakerran asukaslistalta. Moni

seniori/vanhus

on tästä kuollut ja nuoret lähteneet

kouluun Kuopioon.

.

Hauras itsetunto, narsismiin viittava persoonallisuus, halu ylläpitää täydellistä kuvaa itsestä

Miksi "hänen" pitäisi kestää verbaalista väkivaltaasi? Sinun kuuluisi rakastaa, ihailla ja pitää puolisoasi hyvänäsi. Sen sijaan kaltoinkohtelet ja pahoinpitelet tätä, kutsuen sitä "kritiikiksi". Eroa ja vapauta uhrisi, hullu.

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole yksinkertaisempaa kuin tämän ratkaisu. Ei ole tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa jota ei kestä tai joka on epämiellyttävä. Siis mikään ei ole helpompaa kuin ratkaista ongelma näin yksinkertaisesti.

Työelämässä ei voi vain päättää, ettei ole tekemisissä kollegan kanssa. On vain tultava toimeen miten parhaiten pystyy.

Kritiikin voi esittää niin monella tapaa. Syyllistävä: sä et koskaan, aina sinä teet noin, jos edes joskus. Parempi: sun toiminta sai mut tuntemaan, musta tuntuu, toivoisin.

Mieti aina, miltä itsestä tuntuisi kuulla sanomasi lauseet joltain toiselta. 

Eli jokainen suomivasuri, feministi, toimittaja ja liuta muita itsensä tärkeiksi julistaneita tyyppejä.

Ja seuraavaksi joka ainoa noista tulee raivoamaan ettei tällaista saa sanoa :D

Ap, kestätkö itse kaikenlaisen kritiikin?

Esihenkilönä huomaan, että yllättävän moni ei kykene ottamaan vastaan kritiikkiä työasioista. Ne koetaan henkilökohtaisena loukkauksena, vaikka ne oikeasti on rakentavia ja huomioi työntekijän kehityskohteet, johon pitäisi kiinnittää huomiota.

Itse saan ja olen pyytänyt kritiikkiä omista toimistani alaisilta ja olen siitä kiitollinen. Sillä tavalla voin kehittyä myös itse. En ota kritiikkiä henkilökohtaisena loukkauksena, kysehän on työasioista.

Tuo "kaunis sävysi" kuulostaa hyökkäävältä. Tietysti siinä menee toinenkin hyökkäysmoodiin.

Vierailija kirjoitti:

Kritiikin voi esittää niin monella tapaa. Syyllistävä: sä et koskaan, aina sinä teet noin, jos edes joskus. Parempi: sun toiminta sai mut tuntemaan, musta tuntuu, toivoisin.

Mieti aina, miltä itsestä tuntuisi kuulla sanomasi lauseet joltain toiselta. 

Usko pois, jotkut ei kestä kritiikkiä ollenkaan, ja kaikki väännetään aina siihen asentoon että kritisoija onkin se kohtuuton osapuoli. Jos itse teet tuota mitä kommentissasikin teet niin luultavasti olet itse se kritiikkiä sietämätön taho.

Mutta turhahan sinulle on sitten tuota neuvoa kun et kuuntele ja seuraavaksi väännät hommaa niinpäin että sinun kritisointisi on väärin. 

Kritiikin sietäminen on pitkälle kiinni , miten sen esittää. Ihmisten herkkyys sietää sitä vaihtelee paljon ja siksi pitäisi jo oma ihmistuntemus olla sillä tasolla, että saa sanottua asiansa toisen suuttumatta. Joten jos toinen suuttuu kannattaa miettiä myös äänenpainosi ja asenteesi. On ihmisiä, jotka etsimällä etsivät virheitä ja jankuttavat samasta asiasta monet kerrat ymmärtämättä ettei se asia mene perille toisen suuttuessa joka kerta.

Esimerkkikeskustelusi pohjalta suosittelen muuttamaan taktiikkaa ja esittämään palautteesi asiallisella äänenpainolla ( kauniisti sanomalla voi herkästi luoda alentuvan vaikutelman)  sekä kysymällä esim. "Hei, halusin vain varmistaa oliko jokin syy, miksi se asia, josta puhuttiin, jäi vielä hoitamatta?"