Runoilijan/kirjailijan tärkein taito EI ole

Niin, varmaan monia taitoja on hyvä olla. Varmaan tärkeimpänä että jaksaa kirjoittaa.

Täytyykö olla älykäs pystyäkseen kuvailemaan ihmisten välistä vuorovaikutusta? Pystyyhän vaikka tekoälykin siihen eikä se tajua vuorovaikutuksesta saati mistään muustakaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Täytyykö olla älykäs pystyäkseen kuvailemaan ihmisten välistä vuorovaikutusta? Pystyyhän vaikka tekoälykin siihen eikä se tajua vuorovaikutuksesta saati mistään muustakaan mitään.

Tekoäly hankkii tietonsa netin tietokannoista ja, siten, IHMISTEN päättelemistä asioista. Sillähän on aina lähdeviitteet käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Niin, varmaan monia taitoja on hyvä olla. Varmaan tärkeimpänä että jaksaa kirjoittaa.

Kyllä. Pidän vain itse perin kummallisena sitä, että kielellistä älykkyyttä ylikorostetaan kirjailijoiden työn takana. Toki, on tärkeä osanen, mutta kirjailijalla on oltava sen lisäksi "peili-älyä" (intrapersoona) jotta hahmottaa syvempiä motivaatiota, luonnetyyppejä, tunnekirjoa jne. 

Kirjailija, jolla ei ole kielikorvaa, antaa kovin kömpelön vaikutelman. Kertomus ja sanoma kärsii.

Mä pitäisin tärkeänä, että kirjailijalla on jotain sanottavaa, jotain sisältöä, joka herättää lukijan tunteita, saa ajattelemaan, että juuri tällaistahan se on elämä ja ihmisenä oleminen. Selkeä tyyli tietysti auttaa ymmärtämään, mitä kirjoittaja haluaa sanoa, mutta muuten tyyli voi olla vapaa.

Ehkä joskus kirjoitan kirja. 

Totuus on tarua ihmeellisempää. 

Ehkä entisaikaan. Nykyaikana tärkeintä on (kuten missä tahansa muussakin asiassa) hyvä perse.

Vierailija kirjoitti:

Mä pitäisin tärkeänä, että kirjailijalla on jotain sanottavaa, jotain sisältöä, joka herättää lukijan tunteita, saa ajattelemaan, että juuri tällaistahan se on elämä ja ihmisenä oleminen. Selkeä tyyli tietysti auttaa ymmärtämään, mitä kirjoittaja haluaa sanoa, mutta muuten tyyli voi olla vapaa.

Proosassa ongelmana on monella se, ettei ihan todella sisäistetä sitä, kuinka moneen kertaan se oma todella tärkeältä tuntuva tarina on jo kirjoitettu. Nykyisin lukiessa tämä on suurin ongelmani; aloitettuani kirjan tiedän jo valmiiksi mitä tulee tapahtumaan, ja kiinnostukseni sammuu siihen. Vaikka juttu tuntuu subjektiivisesti tärkeältä ja uniikilta, kannattaa aina miettiä, kuinka helposti tai vaikeasti se todellisuudessa erottuu kaiken muun julkaistavan kirjallisuuden joukosta. Niin kerronnaltaan kuin sisällöltäänkin. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokainen tarina _ei_ ole kertomisen/julkaisemisen arvoinen.