Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nykyajan hautajaiset
15.10.2025 |
Millaiset hautajaiset nykyään järjestetään? Onko vielä tapana, että hautajaisissa on ihan kunnon ruokailu vai onko pelkkä kahvitus tyypillisempää?
Kommentit (37)
Viime vuonna oli 2 hautajaiset, olivat siskokset, joten vieraat molemmissa samat. Ihan perinteisesti hyvästelimme tätimme. Ruoka srk tiloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan tarjota kahvi kattauksella, kakkua ja vaikka karjalanpiirakat. Ei ole pakollista lämmin ruoka.
Olen juuri järjestämässä hautajaisia. Kahvit voileipäkakkuineen ja makeaa päälle, näillä mennään. 20 hlöä.
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri järjestämässä hautajaisia. Kahvit voileipäkakkuineen ja makeaa päälle, näillä mennään. 20 hlöä.
Meillä oli sama kattaus isoäitini hautajaisissa. Hyvin kelpasi ja riitti. Oli ihan mukava lämmin tilaisuus vaikka olivat hautajaiset, 92-vuotiaan kuolema ei yleensä tule yllätyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Vainajat on köyhiä nykyään. Ei niiden rahalla juhlita.
Ja: suvut on pieniä. Ei ole kantajiakaan.
Ei näihin mitään yhtä kaavaa ole. Kukin tehköön kuten hyvältä (vähiten pahalta) tuntuu.
Hienosti kirjoitettu, kiitos tästä, olen samaa mieltä !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että jos yksi läheiseni kuolee ennen minua, luvassa on ylenpalttinen ruokatarjoilu. Ihan siksi, että ko ihminen on hyvä ruuanlaittaja ja tykkää herkutella. Kunnioitan hänen muistoaan parhaiten järjestämällä vieraille kunnon pitopöydän. Ja puheutua saa epävirallisesti, kunhan on puhtaat, siistit vaatteet.
Olen ollut useissa ruoka-hautajaisissa. En ole niiden ystävä. En ymmärrä, miksi siellä pitää jonottaa syömistä, koko lämminhenkinen tilaisuus pilaantuu kaikella astioiden kilinällä, puheensorinalla, edestakaisin ravaamisella ja pitopalveluhenkilöiden läsnäololla. Haluan surra rauhassa, syödä ehdin joka päivä, hautajaisia ei onneksi ole kuin harvoin.En pysty keskittymään muistelemiseen mikäli on ruokatarjoilua, kahvit on OK, jos nekään välttämättömät. Typerää mikäli vainaja ei itse ollut kova kokkaamaan tai edes kauhea syömään, niin miksi ruokaa hautajaisissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut useissa ruoka-hautajaisissa. En ole niiden ystävä. En ymmärrä, miksi siellä pitää jonottaa syömistä, koko lämminhenkinen tilaisuus pilaantuu kaikella astioiden kilinällä, puheensorinalla, edestakaisin ravaamisella ja pitopalveluhenkilöiden läsnäololla. Haluan surra rauhassa, syödä ehdin joka päivä, hautajaisia ei onneksi ole kuin harvoin.En pysty keskittymään muistelemiseen mikäli on ruokatarjoilua, kahvit on OK, jos nekään välttämättömät. Typerää mikäli vainaja ei itse ollut kova kokkaamaan tai edes kauhea syömään, niin miksi ruokaa hautajaisissa?
Minä en taas pysty keskittymään vainajan muistelemiseen, jos koko ajan nälkä kurnii vatsassa. Ruokatarjoilu tai ainakin ruokaisa suolainen tarjottava mahdollistaa sen, että vieraat voivat muistella rauhassa vainajaa sen sijaan, että päässä pyörii vain, kunpa tilaisuus loppuisi nopeasti, että pääsisi jonnekin syömään.
Vierailija kirjoitti:
Täällä Kuopiossa olen nähnyt viime aikoina kuinka ravintolasta varataan lounasaikaan pöytä, ja sinne hautajaisvieraat, pieni joukko, tulevat syömään ihan tavallisen linjalounaan. Näin ainakin lauantaisin ravintola Skillassa.
Pitopalveluilla voi olla minimimäärä tarjoilusta vähintään 20 hengelle, joten turha on maksaa sellaisesta, jos porukkaa on alle puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljät hautajaiset ollut nyt reilun vuoden aikana.
Kaksissa vainaja nuorehko mies, oli tarjoilut "seuraintalolla", toisissa lähinnä suolaisia ja makeita leivonnaisia, toisissa riistasoppa. Väkeä paljon, lähemmäs sata.
Yhdet oli oman äidin, oltiin parin lähimmän kanssa syömässä ravintolassa.
Viimeisimmät anopin, lähisuku hotelli-ravintolan kabinetissa, täys menu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korona teki sen, että hautajaisiin menee nykyisin vain ihan lähimmät. Esim jos isä/äiti haudataan niin paikalle vain heidän lapsensa perheineen.
Kaikkia ei vieläkään tuhkata. Jos on arkkuhautaus niin silloin tulee enemmän väkeä, koska tarvitaan kantajia.
Arkun kanto on kyllä yks murheenkryyni. Sukulainen haudattiin, vieraiden keski-ikä plus miinus 80v eikä heistä kukaan ollut kantokunnossa. Seurakunnasta ei saa ketään avuksi.
Pakko keventää; vieraista kukaan ei ollut kantokunnossa, ihan hyvä mielestäni ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut useissa ruoka-hautajaisissa. En ole niiden ystävä. En ymmärrä, miksi siellä pitää jonottaa syömistä, koko lämminhenkinen tilaisuus pilaantuu kaikella astioiden kilinällä, puheensorinalla, edestakaisin ravaamisella ja pitopalveluhenkilöiden läsnäololla. Haluan surra rauhassa, syödä ehdin joka päivä, hautajaisia ei onneksi ole kuin harvoin.En pysty keskittymään muistelemiseen mikäli on ruokatarjoilua, kahvit on OK, jos nekään välttämättömät. Typerää mikäli vainaja ei itse ollut kova kokkaamaan tai edes kauhea syömään, niin miksi ruokaa hautajaisissa?
En ihan saa kiinni, minkälainen tämä sun "lämminhenkinen" tilaisuus sitten olisi? Vieraat istuu hiljaa liikkumatta, puhumatta (syömättä ja juomatta) ja muistelee jokainen itsekseen vainajaa?
Mun mielestä on luonnollista syödä ja kahvitella siinä samalla. Se rentouttaa tilaisuutta ja on helpompi jutella niille harvoin nähdyille sukulaisille tai ihan vieraille vainajan tuttaville. Tarjoilut myös rytmittää tilaisuuden, ei tule sellaista hetkeä, että mitäs tässä nyt seuraavaksi ja joko voi lähteä. Kaikki tietää, että yleensä ennen ruokailua pappi laulattaa virren, ruokailun jälkeen joku käy lukemassa adressit, lauletaan ehkä lisää ja sillä aikaa pitopalvelu vaihtaa kahvit pöytään. Kahvien päätyttyä pienen seurustelun jälkeen on sopivaa hyvästellä lähiomaiset ja lähteä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vainajat on köyhiä nykyään. Ei niiden rahalla juhlita.
Ja: suvut on pieniä. Ei ole kantajiakaan.
Ei näihin mitään yhtä kaavaa ole. Kukin tehköön kuten hyvältä (vähiten pahalta) tuntuu.
Vainajat köyhiä? Luepa vähän noita muita ketjuja, niitä joissa haukutaan eläkeläisiä siitä, että niillä on rahaa kuin roskaa eikä anna sitä nuorille.
Ja eläkeläisiähän ne vainajat enimmäkseen kuitenkin on.
Eli olisko kuitenkin niin, ettei perilliset halua käyttää niitä vainajan rahoja hautajaisiin, vaan koittavat päästä mahdollisimman halvalla, että heille itselle jäisi enemmän perittävää.
Tämmöinen tulee väkisinkin mieleen. Eläkeläisethän on rikkaita, niin minä ainakin olen näistä kirjoituksista oppinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korona teki sen, että hautajaisiin menee nykyisin vain ihan lähimmät. Esim jos isä/äiti haudataan niin paikalle vain heidän lapsensa perheineen.
Kaikkia ei vieläkään tuhkata. Jos on arkkuhautaus niin silloin tulee enemmän väkeä, koska tarvitaan kantajia.
Arkun kanto on kyllä yks murheenkryyni. Sukulainen haudattiin, vieraiden keski-ikä plus miinus 80v eikä heistä kukaan ollut kantokunnossa. Seurakunnasta ei saa ketään avuksi.
Pakko keventää; vieraista kukaan ei ollut kantokunnossa, ihan hyvä mielestäni ;-)
Ainakin meillä on seurakunnalla kantopalvelu, vapaaehtoisia kantajia on saatu jopa lukiolaispojista, kun siellä käytiin kertomassa tällaisesta vapaaehtoistyöstä. Heidät yleensä sitten kutsutaan muistotilaisuuteen, jossa saavat ruuan ja kahvit muiden mukana. Oma poikani on suntio, ja on montakin kertaa ollut kantamassa arkkua, kun syystä tai toisesta joku sovituista kantajista ei olekaan ilmestynyt paikalle.
Nykyään naisetkin voi kantaa arkkua, ennenhän se oli vain miesten tehtävä.
Jos hautajaisvieraista ei mitenkään saa kokoon kantajia, niin siitä kannattaa puhua seurakunnan edustajan kanssa etukäteen, uskoisin että aina ne kantajat jollain lailla saadaan järjestetyksi.
Omat hautajaiset voi suunnitella ja antaa tiedon henkilölle, joka hoitaa homman. Minä olen tehnyt omani. Halvin arkku ja krematorioon, uurna on jo valmiina. Siinä kaikki, ei todellakaan maksa paljon. Tuhkat saa heittää vaikka järveen. Sukua ei ole ja kaikki entiset tuttavat ja ystävät asuvat kaukana ja tuskin ovat siinä kunnossa, ettävoisivat osallistua mihinkää. Pappia ei tarvita mihinkään, sekin taitaisi maksaa.
En kyllä ymmärrä, millainen muistotilaisuus se olisi, missä ei edes kahvia tarjottaisi, niin kuin tuo yksi esitti, ettei sekään ole välttämätöntä.
Varsinkin jos vieraita tulee kaukaa, kyllä silloin on kohteliasta tarjota ruoka. Tai vähintään ne kahvit, ja niidenkin kanssa sitten kunnon tarjottavat lisäksi. Yhdessä muistotilaisuudessa tarjottiin kahvin kanssa hienosti tehtyjä voileipiä, karjalanpiirakoita, ja muita suolaisia paloja plus ruokaisaa salaattia. Makeat sitten vielä erikseen ja muina juomina vettä, kivennäisvettä, kotikaljaa ja mehua.
Karjalaisen äitini muistotilaisuuteen tilattiin karjalainen pitopöytä ja se oli kyllä ylenpalttinen. Mutta koska vieraita oli vain parikymmentä, ei se liian kalliiksi tullut. Ei siinä mitään liiallista jonottamista ollut, ihan sujuvasti meni ja kyllä siinä ruokaillessa ja kahvitellessa ihmiset seurusteli luontevasti keskenään. Jäi hyvä muisto siitä tilaisuudesta.
Kyllä minusta muistotilaisuuteen kuuluu tarjottavat. Eihän häitäkään vietetä niin, ettei mitään tarjottaisi, vaikka kuinka joku olisi sitä mieltä, että eihän se ruoka ja kahvi ole tärkeitä, vaan se muu yhdessäolo.
Alue: Aihe vapaa
Arkun kanto on kyllä yks murheenkryyni. Sukulainen haudattiin, vieraiden keski-ikä plus miinus 80v eikä heistä kukaan ollut kantokunnossa. Seurakunnasta ei saa ketään avuksi.